tag:blogger.com,1999:blog-37195111983072621132024-03-19T04:52:15.180-07:00Elämä on ympyrääHuhtikuussa 2002 päähäni pulpahti oudon kuuloinen lause: Wernerissä on jotakin vikaa. En tiennyt mitä se tarkoitti, mutta kirjoitin kuitenkin ylös. Silloin en kuitenkaan arvannut, että tuosta lauseesta alkaisi paitsi matka kuvitteelliseen Wernerilandiaan, myös matka omaan itseen. Tällä matkalla on ollut tärkeää oppia kuuntelemaan sydäntä ja vastaanottamaan viestejä - jotka näyttävät ottavan usein tarinoiden muodon. Tämä blogi on omistettu näille tarinoille. Minun matkalleni. Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.comBlogger75125tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-23338430156158327092021-12-24T07:45:00.003-08:002021-12-24T07:45:51.726-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>24. Joulukuuta</b></span></p><p><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></p><p><b><span style="font-size: medium;">"</span><span style="font-size: large;">Kun ympyrä sulkeutuu, homma on hoidettu, eikä siitä sen enempää." </span></b></p><p><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHiJWxeywK3aqJeQOIZZpbiX3N1NArSDcGjvXVSnCCoGzYvfkpE5g8QZwlEvRy7kXGl6swQ_ndwVwZsAsPJr20fKlKmIi4L2bRcpYzlAhSJ4A5IJlI7ymlmtcOqw64LBolNhZC7kx90WrwBqE1OZJHZD3evXLjrB-bFz9e2NIjN3b3LILK5gr1iCQ=s640" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="425" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHiJWxeywK3aqJeQOIZZpbiX3N1NArSDcGjvXVSnCCoGzYvfkpE5g8QZwlEvRy7kXGl6swQ_ndwVwZsAsPJr20fKlKmIi4L2bRcpYzlAhSJ4A5IJlI7ymlmtcOqw64LBolNhZC7kx90WrwBqE1OZJHZD3evXLjrB-bFz9e2NIjN3b3LILK5gr1iCQ=w426-h640" width="426" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /><b><br /></b></span><p></p><p><b><span style="font-size: x-large;">Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2022! ❤️</span></b></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-76832347248817248632021-12-23T09:11:00.000-08:002021-12-23T09:11:00.898-08:00<p><span style="font-size: medium;"><b>23. Joulukuuta</b></span></p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgmVtbVIY3oc4JOJX8iAuChyplTmvr1k8dEFoUWMzoORK_mJZ9_8itjduq4GgQ4s6TR3e4WSSeJhStrlkaKmFrSzX_R-C-0fav-P0IJSnOYRMtGq3wJTln8b2oPVNP6_tidwVv6Q3qO6kK8XYXHxfhvGzIPUEgU0WVlRIMNGPmMIbcI-6DI00xv4vs=s1573" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1573" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgmVtbVIY3oc4JOJX8iAuChyplTmvr1k8dEFoUWMzoORK_mJZ9_8itjduq4GgQ4s6TR3e4WSSeJhStrlkaKmFrSzX_R-C-0fav-P0IJSnOYRMtGq3wJTln8b2oPVNP6_tidwVv6Q3qO6kK8XYXHxfhvGzIPUEgU0WVlRIMNGPmMIbcI-6DI00xv4vs=w275-h400" width="275" /></a></div><br /><br /><p></p><div style="text-align: left;">"<i>Istu siihen", sinä komensit minua</i></div><div style="text-align: left;"><i>tyrkkäsit ohjauspyörän taakse</i></div><div style="text-align: left;"><i>auto oli oma-aloitteinen ja älykäs</i></div><div style="text-align: left;"><i>toimi ajatuksella</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>minä puristin silmät kiinni</i></div><div style="text-align: left;"><i>ajattelin, että tämän täytyy onnistua</i></div><div style="text-align: left;"><i>auto hurahti käyntiin ja vähän aikaa</i></div><div style="text-align: left;"><i>minä olin tyytyväinen</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>mutta sitten</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>"Paina tosta", sinä komensit ja painoit itse</i></div><div style="text-align: left;"><i>"tää on mahtava peli", huokailit ja upposit</i></div><div style="text-align: left;"><i>syvemmälle penkkiin</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>jäit sinne</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>ja silloin minä ajattelin</i></div><div style="text-align: left;"><i>ettei tässä enää minua tarvita</i></div><div style="text-align: left;"><i>hyppäsin kyydistä</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>en tuntenut kyyneleitä</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>seisoin keskellä tietä niin kauan</i></div><div style="text-align: left;"><i>että joku painoi rääkkää</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Heli Haavisto: Joka päivä minä kuljen taaksepäin, s. 25. Mediapinta 2020</div>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-32298830660819919622021-12-22T06:49:00.001-08:002021-12-22T06:49:28.131-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>22. Joulukuuta</b></span></p><p><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibznC3O7bUr6TIAV8NKR-Yu_8EZbF8oc5USzBSlQwBoApvZAlgos8t2W5qxifr5OzyVe2hB77V__yOQd7ecjySst5hOSQQ1urgSSAKfVmG1zNdkDE7fj3VvLXTkOeUcREV0T1WOIjHD0fLtPW2fsIWlBYFhOWYeUnqVRcGKlyQyRPBwNTgdGFUkME=s640" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="428" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibznC3O7bUr6TIAV8NKR-Yu_8EZbF8oc5USzBSlQwBoApvZAlgos8t2W5qxifr5OzyVe2hB77V__yOQd7ecjySst5hOSQQ1urgSSAKfVmG1zNdkDE7fj3VvLXTkOeUcREV0T1WOIjHD0fLtPW2fsIWlBYFhOWYeUnqVRcGKlyQyRPBwNTgdGFUkME=w428-h640" width="428" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /><b><br /></b></span><p></p><p>Enää pari päivää jouluun. Vahva tunne on, että jos nyt yleensäkin tähän aikaan vuodesta ollaan jonkin uuden äärellä, nyt ollaan vielä enemmän. Siksi pätkä Wernerilandian ykkösosan lopusta.</p><p> <i>"Ja niin Kake ja Annele siirtyivät lähemmäs toisiaan ja alkoivat lukea. Werneri istui heidän vierellään ja katseli kaukana siintäviä Wernerivuoria, naapureiden taloja, heidän omaa pihaansa. Kuinka paljon hyviä muistoja kaikkeen hänen näkemäänsä liittyikään. Se toi Wernerin mieleen myös Puppernikkelin, mikä sai hänet sulkemaan silmänsä ja huokaisemaan syvään.</i></p><p><i> Nyt oli pakko uskoa. </i></p><p><i> Päivä alkoi jo painua kohti iltaa, oli aivan hiljaista. Werneri hengitti rauhallisesti sisäänsä jotain uutta, jotain pienin sykäyksin muuttuvaa. Jotain kohtaloksi kutsuttua, joka hänen oli vain otettava vastaan. </i></p><p><i> Kyselemättä. Kyseenalaistamatta.</i></p><p><i> Se oli tässä, se tapahtui. Ja vaikka tämä kaikki olikin vain aivan pientä tapahtumista suuren kokonaisuuden sisällä, äkkiä Werneri tiesi, että kaikki oli täydellistä. Hän oli tässä ja odotti. Odotti, koska tiesi ettei matkan alkamista voinut enää mitenkään estää. </i></p><p><i> Ympyrässä oli vastaus kaikkeen, oli totta tosiaan. Matka oli alkanut jo kauan sitten. "</i></p><p><i><br /></i></p><p>Heli Haavisto: Wernerilandia - ajassa ajan sisällä, s. 226-227. Valmiixi 2015</p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-68958197029218988922021-12-21T08:25:00.002-08:002021-12-21T08:25:49.421-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>21. Joulukuuta</b></span></p><p><span style="font-size: medium;"><b><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEixTv7nGSShTT_ouXVFGZIzOFBSUE91I5J3Kr5k3ZJUW8h5dxOzpiwJgvtNF3UKJ6-i6Q04U8Iavd5hBALVSa-HGad9K2rJ_SibhupYf-NKgfJp5hcK5m4oqF0D67eoqxAEVQp4DsMX8oMt8AkgRxmRKgKZZDF5GDG-xdp___1M2Ep8nQBQ24S200Y=s1430" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1430" data-original-width="1026" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEixTv7nGSShTT_ouXVFGZIzOFBSUE91I5J3Kr5k3ZJUW8h5dxOzpiwJgvtNF3UKJ6-i6Q04U8Iavd5hBALVSa-HGad9K2rJ_SibhupYf-NKgfJp5hcK5m4oqF0D67eoqxAEVQp4DsMX8oMt8AkgRxmRKgKZZDF5GDG-xdp___1M2Ep8nQBQ24S200Y=w460-h640" width="460" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teksti: Heli Haavisto, kuva: Anne Kevätjoki</td></tr></tbody></table><br /><i><br /></i></b></span></p><p><i> </i></p><p><i>"Tyhjään huoneeseen laskeutui niin syvä hiljaisuus, että se tuntui täyttävän kokonaan sekä heidät, että heidän ympärillään lepäävän, tyhjän ja avaran tilan. Jokin epämääräinen, pehmeän lohduttava lipui heidän huomaamattaan lähemmäs, valaisi heidät. Aloitti matkansa päälaelta ja kulki rauhallisesti heidän kehojensa jokaiseen kolkkaan. Lujittui vahvaksi voimaksi päästyään jalkapohjiin asti.</i></p><p><i> Herra Hymykuoppa ja Herra Alahuuli katsoivat toisiaan, mutta kumpikaan ei sanonut mitään. Herra Alahuuli avasi kyllä muutaman kerran suunsa, mutta ei sieltä mitään ääntä tullut. Tuntui kuin kaikki sanat olisi jo sanottu.</i></p><p><i> Eikä heistä kumpikaan huomannut, miten huoneen toiselle laidalle ilmestyi jostain pieni, vain noin keskimittaisen miehen jalan korkuinen ukko, joka katseli heitä hymyillen. Hänen takanaan häilyi myös joukko valoa loistavia hahmoja, jotka katselivat vihdoinkin sovinnon tehneitä Herroja ja hurrasivat äänettömästi</i>. "</p><p><br /></p><p>Heli Haavisto: Armas Hymykuopan ihmeellinen tarina, s. 159-160. Books on Demand 2020.</p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-70139753839640479862021-12-20T08:10:00.000-08:002021-12-20T08:10:16.060-08:00<p><span style="font-size: medium;"><b>20. Joulukuuta</b></span></p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg5LTGqUug7WkZ11uew8zVBPnYmKA3522XbnK9I9YlONgXXGHFXfse6q60SHJKa-P2T-OsDAOM93ps331QUn0tHquSsouLxvTGKYP_9XbSvycbuplit13jJWsZuQhJsrKJMPedbC-qiT6a1puFmgD8GeBBpglpQRJDdI7xBtmrnUCXrzH9aPmFcKbg=s1483" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1483" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg5LTGqUug7WkZ11uew8zVBPnYmKA3522XbnK9I9YlONgXXGHFXfse6q60SHJKa-P2T-OsDAOM93ps331QUn0tHquSsouLxvTGKYP_9XbSvycbuplit13jJWsZuQhJsrKJMPedbC-qiT6a1puFmgD8GeBBpglpQRJDdI7xBtmrnUCXrzH9aPmFcKbg=w466-h640" width="466" /></a></div><br /> Heli Haavisto: Sydänmetsän lähde, s. 6. 2021<p></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-17875521420806136552021-12-19T05:39:00.001-08:002021-12-19T05:39:57.190-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>19. Joulukuuta</b></span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh1F7xAh-4bLNuiCCRv58yPEkjfdQRbPLb-IS35s4XSdNCeWS89W9jIASHrL3LBsJ-hxfLvIci-boKXWdTBurUdMfX79L2tsKha9p8HzGwsI1oYA-rj9FxBi_Hw88fQ1w-fuo2kHTcY0xXGEPMy0uzyUF3fZSNdeOsmoMFhx_Opef2QBSuSGuJYFQ8=s1619" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1619" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh1F7xAh-4bLNuiCCRv58yPEkjfdQRbPLb-IS35s4XSdNCeWS89W9jIASHrL3LBsJ-hxfLvIci-boKXWdTBurUdMfX79L2tsKha9p8HzGwsI1oYA-rj9FxBi_Hw88fQ1w-fuo2kHTcY0xXGEPMy0uzyUF3fZSNdeOsmoMFhx_Opef2QBSuSGuJYFQ8=w426-h640" width="426" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhYJSP0x_twzgcWq-4kZxufyt32_WsgFBngqCB7S1Kh9zzSLNm9ZefH_IVHosESOra_8wnTvSs8Gf8nHZBgN1ZiVPCYWdMNHKoWa26AvKQ_EmSmqetHe9clcDhIBTbpi4H-joO5eWYUnKzYFwo0asFhzZkZt5w57GkTZrmXM0ZKib2P_ttZarDZnHI=s1596" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1596" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhYJSP0x_twzgcWq-4kZxufyt32_WsgFBngqCB7S1Kh9zzSLNm9ZefH_IVHosESOra_8wnTvSs8Gf8nHZBgN1ZiVPCYWdMNHKoWa26AvKQ_EmSmqetHe9clcDhIBTbpi4H-joO5eWYUnKzYFwo0asFhzZkZt5w57GkTZrmXM0ZKib2P_ttZarDZnHI=w434-h640" width="434" /></a></div><div><br /></div><div>Heli Haavisto: Täydellinen koti, s. 22-23. Books on Demand 2020</div></span><div><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></div>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-4305276623750828372021-12-18T04:19:00.000-08:002021-12-18T04:19:24.899-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>18. Joulukuuta</b></span></p><p><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHbcXCAY_GTsn7MsUZ3yAc6fC7ekIWYuYpkwMXrw_wPt-wUOf0qtPI0ci0yOkJa6h95JJad2Dt0SyNUyaQBoPF-X4KYhayztonVwBU8cQxsNzU8mYvAMERmZSPCLrPpeT3SoI4cqvdKCvF4Ev0BREAXZymlhFDxfXSnFv8_h4HO_LfBcr4gqq2CEw=s1496" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1496" data-original-width="1046" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHbcXCAY_GTsn7MsUZ3yAc6fC7ekIWYuYpkwMXrw_wPt-wUOf0qtPI0ci0yOkJa6h95JJad2Dt0SyNUyaQBoPF-X4KYhayztonVwBU8cQxsNzU8mYvAMERmZSPCLrPpeT3SoI4cqvdKCvF4Ev0BREAXZymlhFDxfXSnFv8_h4HO_LfBcr4gqq2CEw=w448-h640" width="448" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /><b><br /></b></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjGDBDUVJPzV3Fyg7de_TsBWavhje2rlsZyfwhOYDpF10WiK4yC_mmge6Q4Vl1WkXAzahC6ZbFsA_5Y4tAg7_lxYiC9P4THUYoIHJ2jskCp7j3fVC0dXF-lbI3LTVi_fM7yj91v2pqbWdsW5ASUdhRnFqbo7OSSuzENr3nJBWwR4jvHencdVOZ31DI=s1499" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1499" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjGDBDUVJPzV3Fyg7de_TsBWavhje2rlsZyfwhOYDpF10WiK4yC_mmge6Q4Vl1WkXAzahC6ZbFsA_5Y4tAg7_lxYiC9P4THUYoIHJ2jskCp7j3fVC0dXF-lbI3LTVi_fM7yj91v2pqbWdsW5ASUdhRnFqbo7OSSuzENr3nJBWwR4jvHencdVOZ31DI=w462-h640" width="462" /></a></div><br /><p></p><p><br /></p><p>Heli Haavisto: Täydellinen koti, s. 14-15. Books on Demand 2020 </p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-48304323406308502312021-12-17T05:06:00.002-08:002021-12-17T05:06:42.313-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>17. Joulukuuta</b></span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj7u6PeAZapIDBFJgISXgJHmc3i8LjUbgqNVt7DougZHKMyZib0bajCdiddWxTIe3dNklaanuHXhgrJpFQTLe8NHXeQ3fm4CKxIvj60TqDdbwRaqgfaDANvIMGTvbxrQJGw3Ig9CK8sgp6zmNpNlTqLtuxgm8wDepGqf1Xe9zUnKEKf9vBAkMQucu8=s640" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="425" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj7u6PeAZapIDBFJgISXgJHmc3i8LjUbgqNVt7DougZHKMyZib0bajCdiddWxTIe3dNklaanuHXhgrJpFQTLe8NHXeQ3fm4CKxIvj60TqDdbwRaqgfaDANvIMGTvbxrQJGw3Ig9CK8sgp6zmNpNlTqLtuxgm8wDepGqf1Xe9zUnKEKf9vBAkMQucu8=w266-h400" width="266" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /><b><br /></b></span><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; font-size: large; text-align: center;"></div><div><span style="font-size: medium;"><b>Sateenkaarikiven tarina, osa 8</b></span></div><div style="font-style: italic;"><i><br /></i></div><div style="font-style: italic;"><i><br /></i></div><i>"Vielä samana ehtoona mä lähin uuelleen talsimaan pitki Röhvelilantian kylää. Kävin kotona vaan kiriottamas Sateenkaarikiven seittemännen tarinan ylähä, söin vähä juureslooraa ja lähin sitte matkaan. Tuntu, että aika alko käyvä jo vähiin. En muutenkaan halunnu nyt pysyä omis oloissani, vaan halusin muijen Röhveleijen seuraa. Vuorella lukemani tarina järkytti mua vieläki, mutta silti mä aloin jo hiljokseen hyväksyä, etten pystyny vaikuttamaan siihe, mitä tuleman piti. </i><p></p><p><i> "Joidenkin asioiden on vain tapahduttava", oli oppaani sanonut mullen useinki. "Halusimmepa sitä tai emme. Sinä et pysty näkemään kokonaisuutta niin kuin me sen täällä puolella näemme. Siispä sinä et voi tietää, mitä mistäkin asiasta seuraa, tai mikä minkäkin asian perimmäinen tarkoitus on. Eivät asiat ole sinänsä hyviä tai pahoja: ne vain ovat. Kaikki kuuluu kokonaisuuteen, ihan kaikki. Matka on jo valmis. Hyväksy tämä, niin tulet ymmärtämään mistä anteeksiannossa todella on kysymys. Anteeksianto on kaiken hyväksymistä, eli toisin sanoen: sen ymmärtämistä, ettei mitään anteeksiannettavaa ole koskaan edes ollut.</i> "</p><p><br /></p><p>Heli Haavisto: Wernerilandia - ympyrässä on vastaus kaikkeen, s. 175-176. Valmiixi 2016</p><p><b style="font-size: large;"><br /></b></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-27212285886600669152021-12-16T06:12:00.001-08:002021-12-16T06:14:36.539-08:00<p><span style="font-size: medium;"><b>16. Joulukuuta</b></span></p><p><br /></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjU7MRBSeV3auIAz6WxmkBApYMsmRbVcz4bqzoNVi8cCyBOtbf9RpHVHgjvz_qsY86-atIXh7PtzPLI5sItrcELBhQt9-psbQ9qBjrrtFBlDq1E7M_573JjP--tjp3eVIX67szrGR6I2ClwViUZFrOKgf6CjcZ5aDXx53CUJqTRSonz_ml_ozosDpE=s1310" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1310" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjU7MRBSeV3auIAz6WxmkBApYMsmRbVcz4bqzoNVi8cCyBOtbf9RpHVHgjvz_qsY86-atIXh7PtzPLI5sItrcELBhQt9-psbQ9qBjrrtFBlDq1E7M_573JjP--tjp3eVIX67szrGR6I2ClwViUZFrOKgf6CjcZ5aDXx53CUJqTRSonz_ml_ozosDpE=w330-h400" width="330" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Heli Haavisto</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Jännittää</i></div><div style="text-align: left;"><i>päästää irti </i></div><div style="text-align: left;"><i>päästää irti sinut</i></div><div style="text-align: left;"><i>minä olen pitänyt sinusta kiinni niin kauan</i></div><div style="text-align: left;"><i>tehnyt sinusta oman yksityisen turvaköyteni</i></div><div style="text-align: left;"><i>pallon jalkaani melkein</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>niin, se sinä lopulta olit</i></div><div style="text-align: left;"><i>mutta kaunis sellainen</i></div><div style="text-align: left;"><i>muisto minusta silloin kun en vielä ollut</i></div><div style="text-align: left;"><i>tuhansiksi kappaleiksi särkynyt posliininukke</i></div><div style="text-align: left;"><i>ilmeetön, kalpea, valmiiksi maalattu</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>kiva katsella, mutta kylmä kokea</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>sellainen minusta tuli pitkäksi aikaa</i></div><div style="text-align: left;"><i>enkä minä edes ymmärtänyt että niin oli käynyt</i></div><div style="text-align: left;"><i>mutta nyt</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>minä päästän irti</i></div><div style="text-align: left;"><i>katkaisen sen helvetin köyden</i></div><div style="text-align: left;"><i>puren poikki vaikka hampaillani</i></div><div style="text-align: left;"><i>avaan kädet</i></div><div style="text-align: left;"><i>ja annan itseni särkyä</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>annan itseni särkyä vielä kerran</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>ja se jännittää</i></div><div style="text-align: left;"><i>mikäpä minua ei jännittäisi?</i></div><div style="text-align: left;"><i>kun on perhosen siivet</i></div><div style="text-align: left;"><i>mutta suden sielu</i></div><div style="text-align: left;"><i>on aika vaikea olla sellainen kuin on</i></div><div style="text-align: left;"><i>olematta naurettava</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>mutta nyt sinä voit tehdä minulle mitä vain</i></div><div style="text-align: left;"><i>minä en välitä</i></div><div style="text-align: left;"><i>niissä palasissa on vain se nukke</i></div><div style="text-align: left;"><i>en minä</i></div><div style="text-align: left;"><i>sillä minä lennän jo kaukana</i></div><div style="text-align: left;"><i>minun siipeni ovat kirkkaat</i></div><div style="text-align: left;"><i>ja susi ulvoo sisälläni, nauraa</i></div><div style="text-align: left;"><i>ei sekään välitä</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>ja vaikka se onkin varmaan väärin</i></div><div style="text-align: left;"><i>(tai mistä minä tiedän onko se)</i></div><div style="text-align: left;"><i>minäkin nauran</i></div><div style="text-align: left;"><i>sillä niin oli hyvä silloin</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>ja niin on hyvä nyt</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;">Heli Haavisto: Joka päivä minä kuljen taaksepäin, s. 76-77. Mediapinta 2019</div><p></p><p> </p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-57949973818999375082021-12-15T00:47:00.002-08:002021-12-15T00:47:43.033-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>15. Joulukuuta</b></span></p><p><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEigOEgPH0P88rmMeej32RPYylBaYnsbt6VMarPdHNYpSYDmvf2NkwshzYmF7KLlBC1zRJT69nD9LuFPj8g2bIEvXmJ3o194GBC_p_sWqV6oP-NgmqsEuSqfkbD9FvJuYc_vYae66wkhsKieV5UmTwEww-HhlVL8K04zALprfnSo5zmaBuLzYBifyBA=s1635" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1635" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEigOEgPH0P88rmMeej32RPYylBaYnsbt6VMarPdHNYpSYDmvf2NkwshzYmF7KLlBC1zRJT69nD9LuFPj8g2bIEvXmJ3o194GBC_p_sWqV6oP-NgmqsEuSqfkbD9FvJuYc_vYae66wkhsKieV5UmTwEww-HhlVL8K04zALprfnSo5zmaBuLzYBifyBA=w422-h640" width="422" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /><b><br /></b></span><p></p><p>Heli Haavisto: Sydänmetsän lähde, s. 8. 2021</p><p><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-9665425340508700432021-12-14T03:24:00.001-08:002021-12-14T03:24:26.823-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>14. Joulukuuta</b></span></p><p><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1FvLhKIvVvoymHiQr7JLuHtY2BbSs98pw7MDvbQE9boi6S0OYqubkAQY6YrQo2lMuH9EfYXiuoALrj-reVMn4bQS3iJmcqiKQ_7Rk2FZ_ThedbFlQ7zpIJ7qTKk2P63LBCi_uIgf3fKRm1ljj5pCKCXw4-PVkCqF3sOmzcY158d4K6T0LKwj3NZ8=s1848" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1848" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1FvLhKIvVvoymHiQr7JLuHtY2BbSs98pw7MDvbQE9boi6S0OYqubkAQY6YrQo2lMuH9EfYXiuoALrj-reVMn4bQS3iJmcqiKQ_7Rk2FZ_ThedbFlQ7zpIJ7qTKk2P63LBCi_uIgf3fKRm1ljj5pCKCXw4-PVkCqF3sOmzcY158d4K6T0LKwj3NZ8=w374-h640" width="374" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teksti: Heli Haavisto. Kuva: Anne Kevätjoki<br /><br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><span style="font-size: medium;"> <i> </i></span><div><span style="font-size: medium;"><i><br /></i></span></div><div><span style="font-size: medium;"><i>"Se oli ollut pitkä ilta. Orvokki Punanotko oli istunut Elli Mellevän viehättävässä olohuoneessa aamuun asti, ja kuunnellut Ellin erikoista tarinaa. Elli oli samanikäinen kuin Herra Hymykuoppa, kuudenkymmenenviiden, ja koko elämänsä vain odottanut, koska pormestari ymmärtäisi pyytää häntä vaimokseen. </i></span><div><span style="font-size: medium;"><i> -Me kävimme muutaman kerran treffeillä joskus kahdeksankymmentäluvulla, sanoi Elli haikeana. - Mutta ei siitä sitten mitään sen ihmeellisempää kehkeytynyt. Joka kerta kun minä ajattelin, että alan päästä lähemmäs sitä miestä, hän aivan kuin kavahti kauemmas. Vaihtoi puheenaihetta. Ehdotti, että katsoisimme jonkun hauskan elokuvan. Ja mainitsinko jo, ettei Herra Hymykuopan kanssa voinut koskaan puhua tunteista? </i></span></div><div><span style="font-size: medium;"><i> - Kenen miehen kanssa nyt voisi, vitsaili Orvokki, mikä sai Ellin katsomaan häntä jäätävästi. </i></span></div><div><span style="font-size: medium;"><i> - Sinä et nyt ymmärrä, hän sanoi. - Herra Hymykuoppa ei ole mikään tavallinen, vähän sulkeutunut, hiljainen mies. Ehei. Hän on suupaltti, kaikkia rakastava, sosiaalinen nero, joka ei kuitenkaan tiukan paikan tullen, pysty tuntemaan yhtään mitään. Minä en tiedä mitä hänelle on tapahtunut, mutta sen täytyy olla jotakin hirveää. </i></span></div><div><span style="font-size: medium;"><i> Orvokki siemaisi kulauksen jäähtyneestä teestään ja katsoi Elliä kiinnostuneena. </i></span></div><div><span style="font-size: medium;"><i> - Onko sinulla mitään käsitystä siitä, mitä se voisi olla? </i></span></div><div><span style="font-size: medium;"><i><br /></i></span></div><div>Heli Haavisto: Armas Hymykuopan ihmeellinen tarina, s. 118. Books on Demand 2020</div><div><span style="font-size: medium;"><i><br /></i><b><br /></b></span><p></p></div></div>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-42727752571484787232021-12-13T03:04:00.002-08:002021-12-13T03:10:17.996-08:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHswRosCXSnWj6MYsZ2JkVTypUJ-uqLINaCZDoVckdJWf8n7zXKImKMzom-jKK1V8lT6jRrwoyYfSqRnSGW8Dg0j65Ta6gfUnOkWQlBYSeOu53l0NzUy2v6LZ00oZqdoL3c-U6CFUSoN8Z5JF9wgJ6X6kuD5MUtKPYTaj6xZkJbiNOmIr_k4mt1sA=s640" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="428" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHswRosCXSnWj6MYsZ2JkVTypUJ-uqLINaCZDoVckdJWf8n7zXKImKMzom-jKK1V8lT6jRrwoyYfSqRnSGW8Dg0j65Ta6gfUnOkWQlBYSeOu53l0NzUy2v6LZ00oZqdoL3c-U6CFUSoN8Z5JF9wgJ6X6kuD5MUtKPYTaj6xZkJbiNOmIr_k4mt1sA=w268-h400" width="268" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><b>13. Joulukuuta</b></span><p></p><p><br /></p><p>Tänäänkin Wernerilandian ykkösosan äärellä. Tämän päivän tekstin valitsin kirjoissani esiintyvistä "sisätarinoista". Tarkemmin sanottuna Sateenkaarikiven tarinoiden neljännestä osasta, jossa Isoäiti-Röhvelille kerrotaan Suuresta Valosta. </p><p>Tämähän on vuodenaika, jolloin valoa on ihan konkreettisesti koko ajan vähemmän. Nytkin kun tätä kirjoitan, ollaan vasta puolessa välissä päivää, mutta ulkona on jo hämärää. Siksi ajattelisinkin, että tässä kohtaa olisi aivan erityisen tärkeää löytää itsestään ja toisista sitä sisäistä valoa. Koska kyllä sitä aina on, jos vain haluaa nähdä. Näyttipä se ulkomaailma sitten miten pimeältä tahansa.</p><p>Ja tänäänhän sattuu olemaan myös Lucian päivä. Eikös se valon pimeyteen tuominen kuulu myös tämän päivän perinteisiin?</p><p>Eli juuri siksi tämä teksti. Sydämen läpäisevää valoa jokaisen päivään <3</p><p><br /></p><p><i><span> </span>"Mutta jatkakaamme tästä myöhemmin, rakas Isoäiti-Röhveli. Olet jo vanha, emmekä halua rasittaa sinua liiaksi yhdellä kertaa. Seuraavaan tarinaan asti toivomme sinun kuitenkin ajattelevan aina kun muistat, että Suuren Valon maailma on koko ajan läsnä. Se ei ole koskaan kadonnut minnekään. Ympärilläsi avautuva fyysinen todellisuus on Kipinöille kyllä tärkeä oppimispaikka ja keho tärkeä oppimisväline - ilman niitä tämänkaltainen oppiminen ei olisi edes mahdollista. Mutta se ei ole kuitenkaan koko totuus, koska sinun henkesi on niin paljon enemmän.</i></p><p><i><span> Sinä olet kaikki, sinuun sisältyy kaikki: koko maailmankaikkeus, kaikki veljesi ja sisaresi. Sinä olet Suuren Valon laajentuma, yhä edelleen. Sinä olet osa häntä ja hänen rakkautensa on osa sinua. Tämän ymmärtäminen on erityisen tärkeää siksi, että muistaisit, ettei mitään uhkaavaa oikeasti ole olemassa. </span><br /></i></p><p><span><span><i> Kuinka voisikaan olla? Sinähän olet yhtä kaiken kanssa! Muista siis tämä, kun seuraavan kerran jokin menee pieleen ja tunnet tarvetta syyttää siitä jota kuta muuta: syy ei koskaan ole ulkopuolellasi, vaan omassa sisimmässäsi. Eikä sielläkään ketään todellista syyllistä ole, vaan monista kokemuksistasi kertynyttä pahaa oloa, jota sinä tiedostamattasi heijastat ulkomaailmaan. Siksi sinun onkin aina etsittävä vastauksia omasta sisimmästäsi, koska se on ainoa paikka, josta vastaus voi löytyä. Koska jos ihan tarkkoja ollaan, sinun ulkopuolellasi ei ole yhtään mitään. Kun taas sisäpuolella: siellä on kaikki."</i></span><br /></span></p><p><span><span><br /></span></span></p><p><span><span>Heli Haavisto: Wernerilandia - ajassa ajan sisällä, s. 161-162. Valmiixi 2015</span></span></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-10407700853897057802021-12-12T02:01:00.001-08:002021-12-12T02:01:20.226-08:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjUWIR-QtnZM5VblZ6xmjhJ7NxxMlRdf2TRy0ZabnO5tSKbf2IYfVDo6XiX-3iFNLq1jHBCfoRExmZPTJYt9sdls-IQUISpX-hFLpAiuSzqAvaRAMd5ncWQt-5Hx7zGg6f8ox2385BBRtWmHiEpZGDxczFbHwQP9NdarI6pUZoYfFohsq7fwNEloxs=s640" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="428" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjUWIR-QtnZM5VblZ6xmjhJ7NxxMlRdf2TRy0ZabnO5tSKbf2IYfVDo6XiX-3iFNLq1jHBCfoRExmZPTJYt9sdls-IQUISpX-hFLpAiuSzqAvaRAMd5ncWQt-5Hx7zGg6f8ox2385BBRtWmHiEpZGDxczFbHwQP9NdarI6pUZoYfFohsq7fwNEloxs=w268-h400" width="268" /></a></div><br /> <b style="font-size: large;">12. Joulukuuta</b><p></p><p><br /></p><p>Hah, tämäpä onkin hauska juttu! Tälle päivälle arpoutui Wernerilandian ensimmäinen osa. Hetken pohdiskelin, että minkäs katkelman tänne joulukalenteriin siitä kirjoittaisin. Kunnes sitten tajusin, että hitto. Wernerilandiahan alkaa Wernerin syntymästä. Ensimmäinen lukuhan on vieläpä nimeltään <b>12.12.2009 Werneri syntyy. </b>Joten aloitetaanpa sitten siitä, alusta. </p><p>Hyvää syntymäpäivää, Werneri <3</p><p><br /></p><p><b style="font-size: large;">12.12.2009 Werneri syntyy</b></p><p><i><span> </span>- Wernerissä on jotakin vikaa, oli äiti sanonut kun Werneri oli ollut aivan pieni, tuskin pikkurillin päätä isompi. - Se ei potki eikä mitään.</i></p><p><i><span> Suurikätinen lääkäri oli murahtanut, etteivät noin pienet ihmisenalut yleensäkään potki, mutta ei äiti ollut sitä uskonut. Hän oli topakka ja päättäväinen nainen, joka ei kerran muodostettua mielipidettä helposti pyörtänyt. Isä sen sijaan oli hiljaisempi tai ainakin Werneri kuuli tämän puhuvan vain harvoin. Ja silloinkin kun näin kävi, olivat lauseet lähinnä vain lyhyitä toteamuksia, kuten: "kyllä kulta", "niin juuri", tai "olet aivan oikeassa rakas". Isä oli yksinkertainen ja rauhaa rakastava mies, joka yritti viimeiseen asti vakuuttaa äidille, että kaikki oli kunnossa. Mutta äiti piti päänsä - niin tässä, kuin kaikissa muissakin asioissa. </span><br /></i></p><p><span><i><span> - Älä koskaan aliarvioi naisen vaistoa, hän puhisi ja sai Wernerin tuntemaan itsensä vielä pienemmäksi kuin mitä olikaan. Hän nimittäin kuuli äidin vatsan läpi kaiken, mitä hänestä puhuttiin. Eikä se ollut aina mitään mukavaa kuultavaa. Hän tunsi jo epäonnistuneensa, vaikka ei ollut vielä ehtinyt syntyäkään.</span><br /></i></span></p><p><span><span><i><span> Jos se siis potkuista oli kiinni, Werneri päätti opetella homman niin hyvin ja niin pian kuin mahdollista. Hän kun olisi halunnut helpottaa äitinsä oloa edes jollakin tavoin. Mutta minkäs teit niin pikkuisilla jaloilla? Vaikka Werneri kuinka yritti, yksikään hänen tuimista potkuistaan ei osunut edes lähelle äidin vatsan sisäpintaa. Hänen ei siis auttanut kuin odottaa, kunnes jalat kasvaisivat ja käyttää joka ikinen valveillaolon hetki erilaisten potkutekniikoiden harjoitteluun.</span><br /></i></span></span></p><p><span><span><span><span><i> Mutta kun tuo päivä sitten tuli ja jalat olivat riittävän pitkät, Werneri joutui toteamaan, että oli jo liian myöhäistä. Peli oli menetetty. Potkuissakin oli äidin mielestä aina jotakin vikaa. Milloin ne olivat liian kovia, milloin tuskin huomattavia. Ja tämä oli tietenkin vasta alkusoittoa sille tapahtumasarjalle, joka alkoi, kun Werneri eräänä joulukuisena aamuna päätti syntyä. Laskettuun aikaan oli jäljellä toista kuukautta, joten äidin mielestä Wernerin olisi pitänyt kasvaa vielä.</i></span><br /></span></span></span></p><p><span><br /></span></p><p><span>Heli Haavisto: Wernerilandia - ajassa ajan sisällä, s.9-10. Valmiixi 2015 </span><br /></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-72853937078405028482021-12-11T04:16:00.008-08:002021-12-16T06:20:33.095-08:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div><span style="font-size: medium;"><div class="separator" style="clear: both; font-weight: bold; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGNtz7RPKUrnsnS3UDQy-3D_vXmNkdK-MwLFAUzIV7JsTcZTVR7tw193nqAN-pMxVk9gUp7GN_cn1WoaTIuip5nC-C2ocvWDCy3pw-Uggs5iVbSVujyACPLh0ZmsV3cyAI6c7USCx2cFf537G6Np9xMm2URPvNdC-vwJsF5Vrt55M4Wn2vI0FKe_E=s1413" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1413" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGNtz7RPKUrnsnS3UDQy-3D_vXmNkdK-MwLFAUzIV7JsTcZTVR7tw193nqAN-pMxVk9gUp7GN_cn1WoaTIuip5nC-C2ocvWDCy3pw-Uggs5iVbSVujyACPLh0ZmsV3cyAI6c7USCx2cFf537G6Np9xMm2URPvNdC-vwJsF5Vrt55M4Wn2vI0FKe_E=s320" width="245" /></a></div><b>11. Joulukuuta</b></span></div><div><span><br /></span></div><div><span>Ihanaa joulukuun yhdettätoista! Selailin tuossa tuota aika tarkkaan kaksi vuotta sitten julkaistua runokokoelmaani ja mietin, että minkä niistä valkkaisin tämän päivän kalenteriin. Se tuntui itse asiassa aika vaikealta, koska runot on kuitenkin tosi henkilökohtaisia. Mutta tämä nyt kuitenkin valikoitui, jostain syystä. On kirjoitettu ehkä vuoden 2012 kieppeillä. Elin silloin jollain tavoin sekavaa, sumuista, raskastakin aikaa. Tunne-elämässä tapahtui paljon. Sen ajan runoissa, joita kokoelmassani on paljon, se näkyy proosarunon tyyppisenä ajatusvirtana ja rikottuna muotona. Koin silloin ja koen edelleen, että se liittyi tarpeeseen kuvata sitä henkilökohtaista kriiseilyä ja hajoamisen tunnetta, mikä oli aika paljon pinnassa silloin.</span></div><div><span><br /></span></div><div><span>Mutta se selityksistä, runo puhukoon <3</span></div><div><span><br /></span></div><div><span><br /></span></div><div><i>Sinä yönä minä näin hautoja kaikkialla kuljin niiden läpi ja </i></div><div><i>katselin nimiä ihmettelin miten niissä jokaisessa on minun </i></div><div><i>kirjaimeni ja numeroni</i></div><div><i>mutta takaperin kirjoitettuna</i></div><div><i><span> </span><span> </span><span> minä poimin kukan yhdeltä haudalta aloin kävellä</span><br /></i></div><div><span><i>taaksepäin kävelin hautojen välistä</i></span></div><div><span><i>aina vain kauemmas puhuin sinulle vaikka sinä et ollut siellä</i></span></div><div><i>puut humisivat</i></div><div><i>vastauksia, kai ne ajattelivat jotain säälivät ja hihkuivat</i></div><div><i>toisilleen</i></div><div><i>"tuolla se hullu nainen taas</i></div><div><i>etsii jotain, kaipaa sitä samaa, en minä tiedä autetaanko sitä, </i></div><div><i>ehkä ei"</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>minä etsin sinua kaivoin haudoista ruumiita mutta löysin </i></div><div><i>joka kerta vain sellaisia joilla oli</i></div><div><i>minun silmäni mutta kokonaan erilainen</i></div><div><i>keho, melkein kuin linnun ja oudon värinen mutta sitten sinä</i></div><div><i><br /></i></div><div><i><span> </span><span> </span><span> ilmestyit siihen jostain ja sanoit hymyillen "tähän se </span></i></div><div><i><span>matka päättyy, tietä ei enää</span><br /></i></div><div><span><i>ole", ja ojensit käden ja </i></span></div><div><span><i><span> </span><span> hymyilit</span><br /></i></span></div><div><span><span><i><br /></i></span></span></div><div><span><span><i>hymyilit niin kauniisti etten minä osannut linnun nokallani</i></span></span></div><div><span><span><i>suloisella äänelläni sanoa kuin avuttomasti tsirp ja jossain </i></span></span></div><div><span><span><i>kaukana</i></span></span></div><div><span><span><i><span> lentokone tippui maahan ja joku lukko</span><br /></i></span></span></div><div><span><span><span><i>napsahti auki minun sisälläni ja kaikki vyöryi minun päälleni kuin </i></span></span></span></div><div><span><span><span><i>vesi joka</i></span></span></span></div><div><span><span><span><i><span> </span><span> </span><span> </span><span> ryömi minun luokseni kuin satutettu eläin käpertyi</span><br /></i></span></span></span></div><div><span><span><span><span><i>jalkoihin ja roikkui mukana kun</i></span></span></span></span></div><div><span><span><span><span><i>minä vain kävelin ja kävelin</i></span></span></span></span></div><div><span><span><span><span><i><span> </span><span> etsin tietä joka oli poistettu kokonaan</span><br /></i></span></span></span></span></div><div><span><span><span><span><span><i>kuljin unessa kuljin ilmassa enkä koskaan sitä ennen enkä</i></span></span></span></span></span></div><div><span><span><span><span><span><i>sen jälkeen</i></span></span></span></span></span></div><div><span><span><span><span><span><i><br /></i></span></span></span></span></span></div><div><span><span><span><span><span><i>ole ollut yhtä onnellinen</i></span></span></span></span></span></div><div><span><br /></span></div><div><div><span><span><br /></span></span></div><div><span><span><br /></span></span></div><div><span><span>Heli Haavisto: Joka päivä minä kuljen taaksepäin, s.73-74. Mediapinta 2019</span></span></div><div><span><span><br /></span></span></div><div><span><span><br /></span></span></div><div><span><span><br /></span></span></div><div><span><span><br /></span></span></div></div>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-78359980079996219702021-12-10T02:41:00.000-08:002021-12-10T02:41:46.973-08:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><b>10. Joulukuuta</b></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEihItC4etSo5o2k811VjIVQRClDD1rLOBXSgjtdXHQ-qH7jFkWdakHBDFamNE6cL3jJbD45u09g_wkquzybXqqsv2_Q9_z_X1fzZ1YgaG98I5H35MY0ndoehR-3itrgIfgBO-IK-vGVJLgwC7foh78x2-Y_H2PPpz19fWOXvfvVScoEtxfwFo0C7_c=s1357" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1357" data-original-width="951" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEihItC4etSo5o2k811VjIVQRClDD1rLOBXSgjtdXHQ-qH7jFkWdakHBDFamNE6cL3jJbD45u09g_wkquzybXqqsv2_Q9_z_X1fzZ1YgaG98I5H35MY0ndoehR-3itrgIfgBO-IK-vGVJLgwC7foh78x2-Y_H2PPpz19fWOXvfvVScoEtxfwFo0C7_c=w448-h640" width="448" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCrBFvI4WCC_4DvtzmbatmpUSf8k_ODE0VY1LnZmpYlwSFcsJnaE3cab_eyHTWPrImyy6KR32g0iKD8kOIPFVm-04O8o1R5BmNXtzl4WFBj8YeQkyTNW_IQjwdgTa0KTz7Zru030BqqSO-kA9VdLLSRJNeQ-ifnZkrasEYf1rL0pUUhGl8-R54WEk=s1364" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1364" data-original-width="971" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCrBFvI4WCC_4DvtzmbatmpUSf8k_ODE0VY1LnZmpYlwSFcsJnaE3cab_eyHTWPrImyy6KR32g0iKD8kOIPFVm-04O8o1R5BmNXtzl4WFBj8YeQkyTNW_IQjwdgTa0KTz7Zru030BqqSO-kA9VdLLSRJNeQ-ifnZkrasEYf1rL0pUUhGl8-R54WEk=w456-h640" width="456" /></a></div><br /><b><br /></b></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Heli Haavisto: Täydellinen koti, 18-19. Books on Demand.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-2559347549815730552021-12-09T01:05:00.001-08:002021-12-09T01:06:10.738-08:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgKRY88JExogoH2-zW3zaYNkGG9JVkKPsE9qYDZW6_NUGfyN3B8z1tA74MdlpTtKpnflF06_BUaO16YMT0yqMowWOaBToP3W3WCFqv6NU_pCB3TrO4Luw9z2pWg8lKtAf2x4WSauNvn73psaWrq-2ME3nVw8lC3ZnbKz001tlA1ZeTkXUTyTY3egnI=s640" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="425" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgKRY88JExogoH2-zW3zaYNkGG9JVkKPsE9qYDZW6_NUGfyN3B8z1tA74MdlpTtKpnflF06_BUaO16YMT0yqMowWOaBToP3W3WCFqv6NU_pCB3TrO4Luw9z2pWg8lKtAf2x4WSauNvn73psaWrq-2ME3nVw8lC3ZnbKz001tlA1ZeTkXUTyTY3egnI=s320" width="213" /></a></div><span style="font-size: medium;"><b>9. Joulukuuta</b></span><p></p><p><i><br /></i></p><p>Tapahtuipa kerran Kaikkien Aikojen huoneessa(jota voitaisiin myös kutsua nimellä Maailman uni): </p><p><i><br /></i></p><p><i>"- Täsmälleen. Korostan tätä nyt vielä: kaikki maan päällä elävät olennot näkevät unta. Kollektiivista unta. Suuren Valon lähellä te kaikki olitte yhtä suurta ykseyttä, mutta sitten te nukahditte. Yhdessä. Näitte unta erkaantumisesta, joka johti maailman ja maailmankaikkeuksien syntymiseen. Todellisuudessa nukahtamista ei ole kuitenkaan koskaan tapahtunut, eikä maailmaa, maailmankaikkeutta tai yhden yhtäkään kehoa syntynyt. Syntyi - tavallaan - vain uni, joka näyttää kulkevan lineaarisesti eteenpäin. Mutta Isoäiti-Röhveli, tämä on vain kokemus! Oikeasti maailma on ollut koko ajan samanlainen: täysin valmis. Matka, jota ei oikeastaan koskaan ollutkaan olemassa, on jo kuljettu loppuun. Ja nyt ainoa asia, mikä teidän olisi maailmassa tehtävä, on herääminen.</i></p><p><i><span> Mä tuijotin mun opasta ja mulle tuli tosi outo olo. Mä kattoin ympärilläni kiitäviä aikahuppuja ja mua alko joteski huipataki päästä.</span></i></p><p><span><i> - Mutta...osa näistä tapahtumistaha on tapahtunu jo kauvan sitte. Mite niin ne muka tapahtuu kaiken aikaa? Ny mä en käsitä kyllä yhtää!</i></span></p><p><span><i> - Aika on kaikki, aikaa ei ole. Se on paradoksi, jonka kanssa te maassa elävät joudutte kamppailemaan. Voit ajatella ajan olevan kuin uni, jossa sinä näet yhdellä silmäyksellä Taivaallisen juonen jokaisen vaiheen. Ja tämä on se asia, jossa Suuri Valo on totta tosiaan teitä auttanut. Hän ei luonut tätä vastakohtien maailmaa, mutta Taivaallisen juonen hän loi. Tien takaisin. Ja juuri siksi minä toimin tässä nyt Suuren Valon puolestapuhujana ja vakuutan sinulle, että teitä ei ole koskaan hylätty. Päin vastoin. Teidän toivotaan palaavan takaisin niin pian kuin mahdollista. Mutta se miksi sinä olet nyt keskellä Kaikkien Aikojen huonetta, liittyy siihen tehtävään, joka sinulla tässä kaikessa on. Sillä vaikka maailma pohjimmiltaan onkin vain unta, on se kuitenkin se paikka, jossa teidän on oma rauhantyönne tehtävä. Keho, maailma ja jopa Sateenkaarikivi ovat oppimisvälineitä, joiden avulla te kaikki pikkuhiljaa palaatte kotiin. Ja tämä onkin se perimmäinen syy, minkä vuoksi me kerromme sinulle näitä tarinoita, ja miksi sinä olet täällä nyt. Sinun on tavattava eräs henkilö. Sinulla on hänen kanssaan tärkeä tehtävä, vaikka te näytättekin toimivan hyvin eri ajassa ja paikassa. Tämä on siis tärkeä matka paitsi sinulle, myöskin hänelle. Näin te molemmat ymmärrätte paljon nopeammin ja helpommin, mistä ajassa - ja maailmassa - todella on kysymys."</i></span></p><p><br /></p><p>Heli Haavisto: Wernerilandia - ympyrässä on vastaus kaikkeen, s. 69-70. Valmiixi 2016 </p><p> </p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-26349125011805385022021-12-08T00:19:00.001-08:002021-12-08T00:20:54.885-08:00<p> </p><div><span style="font-size: medium;"><b>8. Joulukuuta</b></span></div><div><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></div><div><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></div><div><span style="font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUe0ODs2ZJhXCf7KHd31tMYd2a8pQZ5T8dQIPDt_ln-wSVLOy-T-Lt4vWumhnVXGNM7SHQT-2AusjhMd3bB5nAu4W5O2XRecXyYinOuDyGaXAb3gdVNoBBsK65ybF5FI5X0gd20XqkHl5o2Qd2mM82WPEminOAn4M1njb0jQbUiFsTUVxCIz4qBE8=s1566" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1566" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUe0ODs2ZJhXCf7KHd31tMYd2a8pQZ5T8dQIPDt_ln-wSVLOy-T-Lt4vWumhnVXGNM7SHQT-2AusjhMd3bB5nAu4W5O2XRecXyYinOuDyGaXAb3gdVNoBBsK65ybF5FI5X0gd20XqkHl5o2Qd2mM82WPEminOAn4M1njb0jQbUiFsTUVxCIz4qBE8=w442-h640" width="442" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teksti: Heli Haavisto, kuva: Anne Kevätjoki</td></tr></tbody></table><br /><b><br /></b></span></div><div><i><br /></i></div><div><i>"Mutta vaikka Taisto kuinka yritti toimia niin kuin Elli oli neuvonut, ei se helppoa ollut. Ei varsinkaan, kun ystävyyden katkeamisella näytti olevan monenlaisia, varsin oudoltakin tuntuvia seurauksia. Heti seuraavana aamuna kun pojat heräsivät, olivat asiat jo aivan toisin. </i></div><div><i><span> Alahuulten kotona näytti nyt vielä pimeämmältä kuin yleensä, ja muutenkin ankealta. Aivan kuin jokin kaiken läpäisevä harmaus olisi levinnyt kaikkialle heidän ympärilleen. Hymykuoppien kotona sen sijaan aurinko tuntui paistavan sisälläkin. Kun Armas tuli aamulla keittiöön, äiti hääräsi siellä jo täyttä päätä, paistoi lettuja ja vatkasi kermavaahtoa. Pöytään katetut astiat kiilsivät niin, että niistä näki omat kasvonsa.</span><br /></i></div><div><i><span><span> Lähtiessään kouluun Taisto hämmästyi vielä enemmän. Ensinnäkään hän ei meinannut kouluun edes ehtiä, koska eksyi matkalla monta kertaa - niin pitkän ja kiemuraisen tien takana koulurakennus tuona aamuna oli. Armas sitä vastoin saapui kouluun punaposkisena ja pirteänä, lasketeltuaan potkukelkalla alas pitkää mäkeä, joka johti suoraan koulun pihaan. Se oli hänestä varsin hauskaa, joskin vähän kummallista, koska vielä eilen tuota mäkeä ei ollut lainkaan ollut. </span><br /></span></i></div><div><i><span><span><span> Mutta vielä näitäkin tapahtumia erikoisempaa oli kuitenkin se, ettei kukaan näyttänyt enää muistavan Armaksen ja Taiston nimiä. Opettaja Tynkkynen kutsui heitä vain "Herra Hymykuopaksi" ja "Herra Alahuuleksi", ja samoin tekivät kaikki luokkatoveritkin. Aluksi Armas ja Taisto ihmettelivät tätä, ja tuntuipa se vähän kammottavaltakin, mutta sitten siihenkin alkoi tottua. Niinpä kun koulupäivä oli kulunut loppuun ja oli aika mennä kotiin, eivät he enää muistaneet nimiä itsekään. </span><br /></span></span></i></div><div><i><span><span><span><span> Ja näin elämä jatkui, päivät vierivät löytäen hiljalleen uuden järjestyksensä. Vuosien kulkiessa eteenpäin nämä herroiksi muuttuneet pojat sopeutuivat asioihin kumpikin omalla tavallaan. Herra Alahuulesta tuli entistä hiljaisempi ja Herra Hymykuopasta entistä puheliaampi. Menneet tapahtumat painuivat syvälle heidän muistinsa lokeroihin ja unohtuivat sinne hyvin pitkäksi aikaa.</span><br /></span></span></span></i></div><div><i><span><span><span><span><span> Eikä kumpikaan heistä ikimaailmassa olisi halunnut kaivaa niitä esiin."</span><br /></span></span></span></span></i></div><div><i><span><span><span><span><span><br /></span></span></span></span></span></i></div><div>Heli Haavisto: Armas Hymykuopan ihmeellinen tarina, s. 67-69. Books on Demand, 2020.</div><div><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></div><div><br /></div><br /><p></p><div><br /></div>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-41101234394662363732021-12-06T23:31:00.001-08:002021-12-06T23:34:40.429-08:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-size: large;"><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-size: large;"><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-size: large;">7. Joulukuuta</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-size: large;"><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">"Kaikkein tärkeintä täällä on Sydänlähde. Kun Sydänlähteen löytää, kaikki ovet avautuvat".</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEglt-lGt2inbtdC9PWDe4UPsVwTiSkJKiQ2zVjlH5VkLzvdqgLMoZMw3dBoeC1hJNKM4AtnLBOE1pFKu4wCvk81pcoSqDqEnRf9GCRBP2jVdFGt_r1u5REGhQWmZ-gbAtqe3B7bpJE7HPc4UDMj4KvPpNUK6DcdDy2n0uYhTe0w1-ewTNdfMWUt3Xs=s1387" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1387" data-original-width="1052" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEglt-lGt2inbtdC9PWDe4UPsVwTiSkJKiQ2zVjlH5VkLzvdqgLMoZMw3dBoeC1hJNKM4AtnLBOE1pFKu4wCvk81pcoSqDqEnRf9GCRBP2jVdFGt_r1u5REGhQWmZ-gbAtqe3B7bpJE7HPc4UDMj4KvPpNUK6DcdDy2n0uYhTe0w1-ewTNdfMWUt3Xs=w486-h640" width="486" /></a></div><div><br /></div>Heli Haavisto: Sydänmetsän lähde, s.10. 2021.<br /> <p></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-58421758364460922032021-12-06T02:49:00.000-08:002021-12-06T02:49:49.422-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>6. Joulukuuta</b></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEghvWVGswNvY1KBwIVxCjs2JJARsZsyDJI-oE4UP09176dxejH9cSpnTAKDqKxYi3vlPpUnVGaDq2aeOMNZmVuUPYynLIVUFjpjiYSlApUqvB1WhHeBkUmHQz__9HCWF04jajeMlWetaTw_v15LzvOPmoBxophXXKYyB30DpW4zb6vphFE9ZwjRkz0=s699" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="699" data-original-width="488" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEghvWVGswNvY1KBwIVxCjs2JJARsZsyDJI-oE4UP09176dxejH9cSpnTAKDqKxYi3vlPpUnVGaDq2aeOMNZmVuUPYynLIVUFjpjiYSlApUqvB1WhHeBkUmHQz__9HCWF04jajeMlWetaTw_v15LzvOPmoBxophXXKYyB30DpW4zb6vphFE9ZwjRkz0=s320" width="223" /></a></div><p><i>"Oisitko uskonut ensinkään</i></p><p><i>että lapsena ystävät parhaat</i></p><p><i>oli herrat Hymy ja Surunen</i></p><p><i>kunnes saapui murheet karvaat</i></p><p><i><br /></i></p><p><i>Siellä talossa outojen toiveiden</i></p><p><i>he joskus uudestaan kohtaa, kenties</i></p><p><i>ja silloin kai heistä kumpainen</i></p><p><i>on entistä viisaampi mies"</i></p><p><i><br /></i></p><br />Hyvää itsenäisyyspäivää! Tänään Joulukalenterin luukusta kurkistavat näiden kahden vanhan herran kasvot. Kyseessä ovat tietenkin Herrat Hymykuoppa ja Alahuuli. Päähenkilöt viime joulun aikoihin ilmestyneestä kirjastani <b>Armas Hymykuopan ihmeellinen tarina.</b> Hauskaa muuten on, että tämä kirja lähti painoon viime vuoden itsenäisyyspäivänä <3 <p></p><p>Tuossa kun aloin selailemaan pitkästä aikaa tätä kirjaa, tuli tunne, että ennen kuin päästän herrat ääneen, täytyy vähän pohjustaa sitä, millaisesta tarinasta on kyse. En ole jotenkin saanut aikaiseksi kertoa ja kirjoittaa tästä tarinasta vielä paljoakaan, vaikka julkaisusta on jo liki vuosi aikaa. Mutta nyt kirjoitan, koska sen nämä herrat totisesti ansaitsevat.</p><p>Kyseessä on siis lapsille suunnattu(mutta myöskin aikuisia puhutteleva)tarina, joka Wernerilandian tapaan syntyi vähitellen 13 vuoden aikana. Aloin sitä alunperin kirjoitella vuonna 2007, esikoispoikani ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Mulla oli Wernerilandiakin jo silloin työn alla, mutta tein tätä siinä ohessa, rinnalla. </p><p>Ja niin kuin Werneristäkin piti alun perin tulla vaan novelli, piti tästäkin tulla lyhyehkö ja paljon pienemmille lapsille suunnattu pikku juttu, jonka ideana olis se, että kaikki tunteet ovat sallittuja. On ok, että välillä naurattaa ja välillä itkettää. Ja kaikkea siltä väliltä. Olin siinä katsellut sen muutaman kuukauden oman vauvani vaihtelevia tunnetiloja ja jotenkin siitä se idea sai alkunsa.</p><p>Vähitellen tarina kuitenkin riistäytyi omaan suuntaansa, niin kuin niillä tapana on. Niinpä tarina laajenikin kertomaan paitsi seitsenvuotiaiden Armas Hymykuopan ja Taisto Alahuulen tarinan, myös sen pikkukaupungin tarinan, jossa pojat asuvat. </p><p>Poikien lapsuuden aikaan tuon kaupungin nimi on yksinkertaisesti vain Laakso, mutta Armas Hymykuopan kasvettua aikamieheksi ja päädyttyä Laakson pormestariksi, muuttuu kaupunki paitsi nimeltään, myös säännöiltään. Siitä tulee nimeltään Naurulaakso, "iloinen työttömien kaupunki", jossa kukaan ei tee töitä, eikä mitään muutakaan raskasta. Näin siksi, että uuden pormestarin mielestä kaiken tekemisen täytyy tuottaa tekijälleen pelkkää iloa. </p><p>Muut naurulaaksolaiset sopeutuvat Pormestari Hymykuopan sääntöihin mielihyvin - onhan heillä tällä tavoin mahdollisuus saada helppo ja iloinen elämä. Mutta löytyypä Naurulaaksosta yksi toisinajattelijakin. Herra Alahuuli, joka muuttaa läheiselle Surujen saarelle ja jää sinne asumaan.</p><p>Jotta tämän omituisen kehityskulun voisi ymmärtää, täytyy suunnata katseensa poikien lapsuuteen. Siihen aikaan, jolloin Armas ja Taisto olivat toistensa parhaat kaverit. Se oli erikoista jo siinäkin mielessä, että pojat olivat kasvaneet täysin erilaisissa perheissä. Armas upporikkaan sirkusperheen hemmoteltuna poikana, Taisto ankaran isoäitinsä kanssa äärimmäisessä köyhyydessä. Kummankin kotona oli lapsena vain yksi ainoa, mutta sitäkin ehdottomampi sääntö: Armaksen kotona ei saa itkeä, Taiston kotona ei nauraa. </p><p>Poikien perheet myös vihaavat toisiaan. Pojat luulevat sen johtuvan juuri noista perheen sisäisistä säännöistä, mutta todellisuudessa kyse on muustakin. Hymykuoppien ja Alahuulten perheitä yhdistää synkkä salaisuus, joka pojille selviää vasta aikamiehinä. Salaisuus, joka katkaisee lupaavasti alkaneen ystävyyden ja tekee entisistä ystävyksistä toistensa pahimmat vihamiehet. </p><p>Ja samana päivänä kun ystävyys päättyy, muuttuu kaikki muukin. Yhtäkkiä kukaan ei esimerkiksi kutsu poikia enää heidän etunimillään, vaan yksinkertaisesti vain Herra Hymykuopaksi ja Herra Alahuuleksi. Näin jatkuu hyvin pitkään, vuosikymmenten ajan, kunnes koko vyyhti alkaa yllättäen purkautua. </p><p>Eli tämä on se hyvin tiivistetty asetelma, jonka varaan tämä tarina rakentuu. Nyt toivotan vielä kerran kaunista, rauhallista ja kaikin puolin hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle! Seuraavassa vielä katkelma Armaksen ja Taiston elämästä - silloin kun pojat olivat vielä ystäviä.</p><p>---</p><p><i>"Madame Alahuuli ei pitänyt lapsenlapsestaan, eikä edes yrittänyt esittää muuta. Hänelle poika oli olemassa vain työntekoa varten: mitään muuta arvoa tällä ei hänelle ollut. Taisto tiesi tämän, eikä asia häntä suuremmin vaivannut. Hän oli oman elämänsä ankeuteen jo niin tottunut, ettei tiennyt muunlaista olevan olemassakaan.</i></p><p><span><i> Ei ennen kuin hän tutustui Armakseen. Muiden lasten leikkiessä hippaa tai piilosta, oli Armaksella ja Taistolla tapana kiivetä koulun takana oleville kallioille ja jutella siellä joko Tärkeistä tai sitten Tositärkeistä asioista. Niin kuin silloinkin, eräänä talvisena päivänä, kun oli niin paljon pakkasta, että housuntakamukset meinasivat jäätyä kallion reunaan kiinni. Siellä pojat istuivat jälleen kerran lempipaikassaan ja katselivat, kuinka hengitys kulki huuruna kirpeään pakkasilmaan. </i></span></p><p><span><span><i> - Eilen meillä oli jälkiruokana suklaakiisseliä ja kermavaahtoa, sanoi Armas, jonka Tositärkeät asiat liittyivät yleensä ruokaan. </i></span></span></p><p><span><span><i> -Madamen mielestä jälkiruuista menee hampaat rikki, kommentoi siihen Taisto. - Meillä on aina joko luusoppaa tai läskisoosia, koska muuhun ei ole rahaa.</i></span></span></p><p><span><span><i> -Minä voin pyytää isää lainaamaan teille, ehdotti Armas huolestuneen näköisenä. - Meillä on paljon rahaa ja minusta olisi kiva, jos sinäkin voisit herkutella joskus.</i></span></span></p><p><span><span><i> Taisto katsahti ystäväänsä , innostuikin hetkeksi, mutta sitten hänen kasvoilleen palasi alakuloinen ilme.</i></span></span></p><p><i><span><span> -Madame sanoo aina, että kaikki raha pitää ansaita kovalla työllä. Siksi minun pitää hakata halkoja ja pestä pyykkiä. Hän sanoo, että vain sillä lailla minä voin ansaita oman paikkani yhteiskunnassa.</span></span><br /></i></p><p><span><span><i><span> - Mikä se yhteiskunta oikein on? Ihmetteli Armas. Sitten hän purskahti nauruun. - Ei varmaan ainakaan mitään syötävää.</span><br /></i></span></span></p><p><span><span><span><i><span> Taisto painoi päänsä. Häntäkin nauratti, mutta hän yritti hillitä itsensä. </span><br /></i></span></span></span></p><p><span><span><span><span><i><span> -Minä luin luonto-oppaasta, että muurahaisilla ja mehiläisillä on semmoinen. Yhteiskunta. Se on niin kuin iso perhe, jossa jokaisella on omat tehtävänsä ja paikkansa. Paljon käytäviä ja kerroksia ja sen semmoista. Mutta en minä tiedä miten se liittyy kotitöiden tekemiseen. </span><br /></i></span></span></span></span></p><p><span><span><span><span><span><i><span> Lumi pöllähti korkealle ilmaan, kun Armas kaatui selälleen ja alkoi nauraa. </span><br /></i></span></span></span></span></span></p><p><span><span><span><span><span><span><i><span> -Sinun mummosi on hauska, hän hihkui. - Madame Mehiläiskuningatar! Käske häntä tekemään sinulle yhteiskuntakeittoa! Tai perunoita ja yhteiskuntakastiketta!</span><br /></i></span></span></span></span></span></span></p><p><span><span><span><span><span><span><span><i><span> Taisto kellahti ystävänsä viereen ja katsoi häntä hymyillen. Kaikista maailman ihmisistä Armas oli ainoa, jonka seurassa hän uskalsi tehdä niin. Sillä kaikkien muiden rajoitusten ohella oli Alahuulten kotona yksi sääntö ylitse muiden: nauraminen ja hymyily oli ankarasti kielletty. Sen muistaminen toi Taistolle syyllisen olon ja sai hänet vakavoitumaan taas.</span><br /></i></span></span></span></span></span></span></span></p><p><span><span><span><span><span><span><span><span><span><i> - Madame ei ole hauska, hän mutisi. - Hän on ilkeä vanha nainen, joka vihaa minua enemmän kuin mitään muuta."</i></span><br /></span></span></span></span></span></span></span></span></p><p><span><span><span><span><span><span><span><span><span><br /></span></span></span></span></span></span></span></span></span></p><p><span><span><span><span><span><span><span><span><span>Heli Haavisto: Armas Hymykuopan ihmeellinen tarina, s.31-32. Books on Demand 2020.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-29241642867151944372021-12-05T02:41:00.000-08:002021-12-05T02:41:02.609-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>5. Joulukuuta</b></span></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhF7R5gOmse9KssCfyASx0L04RZgAqmDFS2afLSfRV15wVz98chiz5uRcBTaLet9u_crB8tlABza0_PjZ19QpTkGX_yMu33VsyXvwhIYHDEIO8cUZjDTc5AkIs9Lkv4Y18C4UtQplO4uV3cHKhgu6jxWFZeEnLEKs6qh6c-CS3xW-MwyZh3c_EfSOY=s640" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="428" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhF7R5gOmse9KssCfyASx0L04RZgAqmDFS2afLSfRV15wVz98chiz5uRcBTaLet9u_crB8tlABza0_PjZ19QpTkGX_yMu33VsyXvwhIYHDEIO8cUZjDTc5AkIs9Lkv4Y18C4UtQplO4uV3cHKhgu6jxWFZeEnLEKs6qh6c-CS3xW-MwyZh3c_EfSOY=w268-h400" width="268" /></a></div><span style="font-size: medium;"><b>Siellä jossain</b></span><div><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></div><div>Hänen vierellään seisoi valkea hahmo. Hän ei tiennyt sen nimeä, eikä sillä ollut niin väliäkään. Ei täällä. </div><div> Huone, josta hän oli hetki sitten astunut ulos, oli ollut täynnä samanlaisia hahmoja. Vain vielä suurempia ja kirkkaampia. Hän muisteli, kuinka oli ensi kerran nähnyt nämä olennot ja kuinka ihmeellisiltä ne olivat näyttäneet. Välillä niissä oli erottunut ääriviivojakin, etäistä ihmisen muotoa, välillä ne taas sulautuivat yhteen kuin yhdeksi suureksi, koko salin peittäväksi valomassaksi. Mutta ääni niillä oli aina sama, jonkinlainen yhteinen kaiku. Kumea, jyrisevä, järkälemäisen lempeä. <i>Aika lähestyy</i>, ne olivat sanoneet ensimmäisellä kerralla. <i>Pian on aika</i>, seuraavalla. </div><div><span> Ja sitten vain: on aika.</span></div><div><span> On aika. </span></div><div><span><span> Hän katsoi hämmentyneenä alhaalla olevaa pudotusta. Tältä paikalta hän näki ihan kaiken. Menneen, tulevan, itsensä seisomassa siinä juuri nyt. Eikä tuo kaikki näyttänyt helpolta.</span><br /></span></div><div><span><span><span> Vieressä seisova hahmo hymyili hänelle rohkaisevasti ja puristi kädestä. Se ei sanonut mitään, sen ei tarvinnut, koska hän tiesi kaiken muutenkin. Oli aika. Hän sulki silmänsä ja antoi itsensä pudota. Nukahtaa ja pudota.</span><br /></span></span></div><div><span><span><span><br /></span></span></span></div><div>Ja siellä jossain, kaukana alapuolellaan, hän avasi silmänsä täydellisessä pimeydessä.</div><div><i><span><span><span><br /></span></span></span></i></div><div><i><span><span><span><br /></span></span></span></i></div><div>Heli Haavisto: Wernerilandia - ajassa ajan sisällä, s. 7. Valmiixi 2015</div><div><p><br /></p></div>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-260331170363650822021-12-04T01:59:00.002-08:002021-12-16T06:26:27.090-08:00<p></p><p> <b style="font-size: large; text-align: center;">4. Joulukuuta</b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj1yMXuk67wBy6r1YPw_JhRrvK6xdQquMGPbDZXgiuj3yWu-JFlUcrnOUK4cJvEsInVPx4jbH-g7wgrgeYSJEIs4tYrIolDPVO9-Cyv0C5KAYmYNNzp45mH-OpdbHmm9DPhKQU0evzAXN6uR15uywciKU5HHUn8kgDwY1HWT-_f1d8yZX4xDHCpsZ4=s1080" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="733" data-original-width="1080" height="271" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj1yMXuk67wBy6r1YPw_JhRrvK6xdQquMGPbDZXgiuj3yWu-JFlUcrnOUK4cJvEsInVPx4jbH-g7wgrgeYSJEIs4tYrIolDPVO9-Cyv0C5KAYmYNNzp45mH-OpdbHmm9DPhKQU0evzAXN6uR15uywciKU5HHUn8kgDwY1HWT-_f1d8yZX4xDHCpsZ4=w400-h271" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: medium; text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Nyt kun mietin kaikkia näitä kuluneita vuosia<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">hetkiä yhdessä ja
erikseen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">ei siinä
edelleenkään ole mitään mieltä<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">miten niin hiljaa
voi tapahtua niin paljon<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">vai tapahtuiko se juuri siksi<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">hiljaisuudessa<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">siinä piilee vaara ja mahdollisuus<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">en tiedä kummasta sinä olisit pitänyt enemmän<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">kummasta minä<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">välillä tuntui ettei kumpikaan meistä pitänyt enää mistään</span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br /></span></div><div style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">ja kuitenkin</span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br /></span></div><div style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">silloin kun väsymys ei saanut astioita lentämään seinään<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">muuttunut ammottavaksi kidaksi meidän välillemme<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">minä hyvin hatarasti huomasin<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">että jokin säie oli vielä katkeamatta <br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">se tärkein<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">joka johtaa suoraan ytimeen<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">sinne missä jokaisen sielu majailee silloin kun<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">ei nuku ikiunta<br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">kieltäydy heräämästä</span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br /></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"><br /></span></div><div style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">siksi minä<br /></span><br /></div><div style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;">käärin hihat<br /><br /></div><div style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;">siksi minä<br /><br /></div><div style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;">nostan helmoja<br /><br /></div><div style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;">korkeaksi mytyksi puoleen reiteen<br />ja kahlaan<br />sen tumman joen läpi jonka toisella puolella arvelen<br />aarrearkun vielä olevan<br />saavun sinne jonain kuulaana päivänä<br />kun vesi on muuttunut jääksi<br />kun hanki on talvenpaksuista<br />astun viimeisen askeleen ja muistan:<br />tältä se tuntui joskus<br />tämä meiltä oli kadoksissa niin pitkään<br /><br /></div><div style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;">ja sinä hymyilet ja tiedät<br />olen jo valmis<br />aloittamaan kaiken alusta<br />ja sitten joskus<br />kuolemaan hiljaa<br />sinun käsivartesi ympärilläni</div>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Heli Haavisto: Joka päivä minä kuljen taaksepäin, s. 8-9. Mediapinta 2019</p><br /><p></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><br /><p></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-84645778802871412312021-12-02T23:00:00.000-08:002021-12-02T23:00:50.477-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>3. Joulukuuta</b></span></p><p>"Sydänmetsän lähteen" ensimmäinen...</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEigz5q45yGQBMwm-CuAXUTCjO1yAeRcqxJptG4WoBU-l_jTs43A6DcXZYtXDyrNRje5o7Eem0Uge3JyMfmXcfiQsbKZmG9RLUXUKTwE7g86EVT3paJRCaGa6bWxiVJ47HjaoWcLKECEvjjcyGzR3c-Bh66-jCdSsPPVwROPqJNtNeSNF6eareDWfgc=s696" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="696" data-original-width="504" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEigz5q45yGQBMwm-CuAXUTCjO1yAeRcqxJptG4WoBU-l_jTs43A6DcXZYtXDyrNRje5o7Eem0Uge3JyMfmXcfiQsbKZmG9RLUXUKTwE7g86EVT3paJRCaGa6bWxiVJ47HjaoWcLKECEvjjcyGzR3c-Bh66-jCdSsPPVwROPqJNtNeSNF6eareDWfgc=w464-h640" width="464" /></a></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivpa96UFkIFrK8YZuLTnsjSDLXZ1NQr2TTVHrXCYTAevYmyHJ1HNjNfqf1AEtI7qe-il1j8ztuWKSLiA3NtnvPr9mBaB51ooaNoJ13qnbpN1IplhR2pesFqAMkF0PuWaIemcozS7jw6Aj2Xiqv1h_9MLjnvoPcnjnvsrGbxjPGmCLXTLoqZw0mY5s=s677" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="677" data-original-width="498" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivpa96UFkIFrK8YZuLTnsjSDLXZ1NQr2TTVHrXCYTAevYmyHJ1HNjNfqf1AEtI7qe-il1j8ztuWKSLiA3NtnvPr9mBaB51ooaNoJ13qnbpN1IplhR2pesFqAMkF0PuWaIemcozS7jw6Aj2Xiqv1h_9MLjnvoPcnjnvsrGbxjPGmCLXTLoqZw0mY5s=w470-h640" width="470" /></a></div>... ja viimeinen sivu.<p></p></div><div>Mutta mitä tapahtuu näiden kahden välissä?</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Heli Haavisto: Sydänmetsän lähde. 2021</div>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-54035180648554508552021-12-01T22:56:00.000-08:002021-12-01T22:56:18.477-08:00<p> <span style="font-size: medium;"><b>2. Joulukuuta</b></span></p><p>Kuuntele sydäntä! </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiXg0hN7xoQ2q2OyfdzPG_ch9joMOXZACMDhXafBFUF57D0pV90SxsYQjh16kexPB8uSTCa-ru5V84Ra0wydCArICE3E3NJ7ylK1crff1926ZxUiv7ZfQmjkRk0e1O5M7vcqHQ2rVBK_hEUoPHLzUzrmqcFluSYOxZmLh5AbbrFeYjoZG-iOdVGt28=s1434" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1434" data-original-width="1005" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiXg0hN7xoQ2q2OyfdzPG_ch9joMOXZACMDhXafBFUF57D0pV90SxsYQjh16kexPB8uSTCa-ru5V84Ra0wydCArICE3E3NJ7ylK1crff1926ZxUiv7ZfQmjkRk0e1O5M7vcqHQ2rVBK_hEUoPHLzUzrmqcFluSYOxZmLh5AbbrFeYjoZG-iOdVGt28=w448-h640" width="448" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhI-XUKvXrKgc0DP9diG5bUk29RQFPsP8vcHhUPJTHU01iWZK5sApcfcTH5p4Jg1ibPaz_zeVGuA_OFIQBfzemBvbjGWIHKL3Q9UdFZodS_5rnAOj0KhAjGMiqbcYqeKSF2ZrWtvfvCHPlKmNdVxHB5LqWzNBNl8sh0aVWT781c45iUeb2aEculh3c=s1518" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1518" data-original-width="1035" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhI-XUKvXrKgc0DP9diG5bUk29RQFPsP8vcHhUPJTHU01iWZK5sApcfcTH5p4Jg1ibPaz_zeVGuA_OFIQBfzemBvbjGWIHKL3Q9UdFZodS_5rnAOj0KhAjGMiqbcYqeKSF2ZrWtvfvCHPlKmNdVxHB5LqWzNBNl8sh0aVWT781c45iUeb2aEculh3c=w437-h640" width="437" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgYhjsi2hME1zBio04yLtHdApbvhvuTj0r_ae__tMu3nj9aXmoGaJa3P90ge2Bn5_XtcUXTNiN7xbiMwRtxjoG4klinPccO_jFgclwqyD1IBpGAstmx4Rz3LSuakid_Oq7-lMNVh4Zrxogf3bb_DvFXGryVr48hbKThbU6f0RX3Am0GWHflzqMvjS4=s1512" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1056" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgYhjsi2hME1zBio04yLtHdApbvhvuTj0r_ae__tMu3nj9aXmoGaJa3P90ge2Bn5_XtcUXTNiN7xbiMwRtxjoG4klinPccO_jFgclwqyD1IBpGAstmx4Rz3LSuakid_Oq7-lMNVh4Zrxogf3bb_DvFXGryVr48hbKThbU6f0RX3Am0GWHflzqMvjS4=w446-h640" width="446" /></a></div><br /><p></p><p>Heli Haavisto: Täydellinen koti, s. 8-10. Books on Demand, 2020</p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-61984969829108028802021-11-30T23:30:00.001-08:002021-11-30T23:33:39.793-08:00<p><b><u><span style="font-size: large;">1. Joulukuuta</span></u></b></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjg6-z5GCaktwVvE2E1JDn1z5DENvzkQ0k5HkBPFgeeK0N2DEyWKoSpDVQUEz33vNEXj4wg4FfA8OjdXA_QFvRN9TIqeas2KQG_UDB8xNk0jEQtdTfVXH_aktU44_xexd0ZFHzq7iyPB28FTcuL_qFMGWX2RJ8TXi882aOAZkToKeh6Ppzhupg9h-4=s640" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="425" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjg6-z5GCaktwVvE2E1JDn1z5DENvzkQ0k5HkBPFgeeK0N2DEyWKoSpDVQUEz33vNEXj4wg4FfA8OjdXA_QFvRN9TIqeas2KQG_UDB8xNk0jEQtdTfVXH_aktU44_xexd0ZFHzq7iyPB28FTcuL_qFMGWX2RJ8TXi882aOAZkToKeh6Ppzhupg9h-4=w266-h400" width="266" /></a><i></i></p><p><i><i><br /></i></i></p><i>"- Mutta eihän sinulla ole avainta, Annele sanoi. Jostain syystä hän ei olisi millään halunnut päästää Werneriä käsistään. - Etkä menisi yksin.</i><p></p><p><i><span> Poika katsoi Annelea, hymyili ja kosketti rauhoittavasti käsivarteen.</span><br /></i></p><p><span><i><span> - Kyllä minä takaisin tulen, hän sanoi. - Ihan varmasti. Nyt vain tuntuu, että minun on hoidettava tämä ilman teidän apuanne. Älkää siis seuratko minua - ainakaan heti. Ja mitä avaimeen tulee, en usko että ovi on lukossa.</span><br /></i></span></p><p><span><span><i><span> Ja niin Werneri lähti kävelemään, eikä katsonut enää taakseen. Annelen valtasi sydäntä puristava haikeus, melkein kuin suru, eikä hän silti saanut juostua pojan perään. Rakkaus osaa päästää irti, hän kuuli äänen sisällään sanovan. Ja hän todella rakasti Werneriä. Niinpä hän ei voinut kuin antaa tämän mennä ja tehdä sen, mikä tehdä piti. Sitä paitsi, oikeassahan poika oli. Röhveli oli varmasti jo käynyt pommisuojalla, eikä takuulla välittäisi vähääkään jäisikö ovi hänen jäljiltään auki vai ei. </span><br /></i></span></span></p><p><span><span><span><i><span> Hiljaisina he katselivat kuinka Werneri katosi näkyvistä. Ja vaikka he eivät sitä heti huomanneetkaan, alkoi koko Wernerilandian saari kallistua. Hiljaa, hyvin hiljaa, se alkoi kääntyä kohti sitä kauan kirjoitettua kohtaloa, jonka toteutumista se oli jo pitkään odottanut. "</span><br /></i></span></span></span></p><p><span><span><span><span><i>(Heli Haavisto: Wernerilandia - ympyrässä on vastaus kaikkeen, s. 42. Valmiixi 2016)</i></span></span></span></span></p><p><span><span><span><span><i><br /></i></span></span></span></span></p><p><span><span><span></span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><i><br /></i><span><br /></span><p></p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3719511198307262113.post-38581050728450480182021-11-30T10:32:00.001-08:002021-11-30T10:35:52.021-08:00Huomenna alkaa... Joulukalenteri 2021<p>Hyvää marraskuun viimeisen päivän iltaa.</p><p>Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa ja tuntuukin, huomenna alkaa tämän vuoden viimeinen kuukausi. Ja ainakin Espoossa on jo talven tuntua. Pakkasta, viimaa ja luntakin tihuuttaa. Eli voiskohan tässä tapahtua tänä vuonna sellainenkin ihme, että saatais valkea joulu? Minä ainakin elättelen sellaisesta toiveita.</p><p>No, olipa tai ei, joulu tulee kuitenkin. Ja tässä marraskuulla kun kävin noita vanhoja tekstejä läpi ja palauttelin niitä tänne, tuli vähän sellainen kutina, että tänä vuonna vois olla kiva värkätä jonkinlainen joulukalenteri tänne blogiin. </p><p>Viimeksihän tein sellaisen vuonna 2018 ja silloin ne joulukalenterin luukut saivat innoituksensa Wernerilandia-kirjojen 24 kuvasta. Nyt, kolme vuotta myöhemmin mulla näyttää tuo tuoteperhe lisääntyneen neljällä kirjalla/pienlehdellä. Eli sehän tekee yhteensä kuusi pienokaista, jee! </p><p>Mikä luonnollisesti tarkottaa sitä, että jokainen teos pääsee esittäytymään kalenterin aikana yhteensä neljä kertaa. Tälläkin kertaa suoritin arvonnan etukäteen ja katson aina päivä kerrallaan, millaisia kuvia/sanoja blogiin näyttää ilmestyvän. </p><p>Eikä siinä kaikki. Vaikka en niin kovasti mainostamisesta tykkääkään, sanon tämän nyt tämän yhden ainoan kerran.<span style="color: #990000;"> </span><b>Kaikki sivuillani esiintyvät teokset ovat KOKO JOULUKUUN AJAN aivan erityisen edukkaissa joulutarjouksissa. </b>Hinnat löydät kirjojen kuvien yhteydestä. </p><p>Eli ilmiannathan rohkeasti itsesi, jos jokin näistä puhuttelee itseäsi, tai jos tulee tunne, että joku läheisesi voisi näistä ilahtua. Lienee sanomattakin selvää, että sehän olis mulle kirjoittajana ja piirtäjänä maailman paras (joulu)lahja. Lukijoiden kautta kirjat pysyvät elossa ja saavat myös energeettisen mahdollisuuden vaikuttaa maailmaan.</p><p>Mutta nyt, sen pidemmittä puheitta, mukavaa iltaa. Huomenna aletaan laskeutua joulunaikaan. Eli pysykäähän kuulolla <3</p>Heli Haavistohttp://www.blogger.com/profile/07044907367167125179noreply@blogger.com0