13. Joulukuuta

Tänäänkin Wernerilandian ykkösosan äärellä. Tämän päivän tekstin valitsin kirjoissani esiintyvistä "sisätarinoista". Tarkemmin sanottuna Sateenkaarikiven tarinoiden neljännestä osasta, jossa Isoäiti-Röhvelille kerrotaan Suuresta Valosta. 

Tämähän on vuodenaika, jolloin valoa on ihan konkreettisesti koko ajan vähemmän. Nytkin kun tätä kirjoitan, ollaan vasta puolessa välissä päivää, mutta ulkona on jo hämärää. Siksi ajattelisinkin, että tässä kohtaa olisi aivan erityisen tärkeää löytää itsestään ja toisista sitä sisäistä valoa. Koska kyllä sitä aina on, jos vain haluaa nähdä. Näyttipä se ulkomaailma sitten miten pimeältä tahansa.

Ja tänäänhän sattuu olemaan myös Lucian päivä. Eikös se valon pimeyteen tuominen kuulu myös tämän päivän perinteisiin?

Eli juuri siksi tämä teksti. Sydämen läpäisevää valoa jokaisen päivään <3

    "Mutta jatkakaamme tästä myöhemmin, rakas Isoäiti-Röhveli. Olet jo vanha, emmekä halua rasittaa sinua liiaksi yhdellä kertaa. Seuraavaan tarinaan asti toivomme sinun kuitenkin ajattelevan aina kun muistat, että Suuren Valon maailma on koko ajan läsnä. Se ei ole koskaan kadonnut minnekään. Ympärilläsi avautuva fyysinen todellisuus on Kipinöille kyllä tärkeä oppimispaikka ja keho tärkeä oppimisväline - ilman niitä tämänkaltainen oppiminen ei olisi edes mahdollista. Mutta se ei ole kuitenkaan koko totuus, koska sinun henkesi on niin paljon enemmän.

    Sinä olet kaikki, sinuun sisältyy kaikki: koko maailmankaikkeus, kaikki veljesi ja sisaresi. Sinä olet Suuren Valon laajentuma, yhä edelleen. Sinä olet osa häntä ja hänen rakkautensa on osa sinua. Tämän ymmärtäminen on erityisen tärkeää siksi, että muistaisit, ettei mitään uhkaavaa oikeasti ole olemassa. 

    Kuinka voisikaan olla? Sinähän olet yhtä kaiken kanssa! Muista siis tämä, kun seuraavan kerran jokin menee pieleen ja tunnet tarvetta syyttää siitä jota kuta muuta: syy ei koskaan ole ulkopuolellasi, vaan omassa sisimmässäsi. Eikä sielläkään ketään todellista syyllistä ole, vaan monista kokemuksistasi kertynyttä pahaa oloa, jota sinä tiedostamattasi heijastat ulkomaailmaan. Siksi sinun onkin aina etsittävä vastauksia omasta sisimmästäsi, koska se on ainoa paikka, josta vastaus voi löytyä. Koska jos ihan  tarkkoja ollaan, sinun ulkopuolellasi ei ole yhtään mitään. Kun taas sisäpuolella: siellä on kaikki."

Heli Haavisto: Wernerilandia - ajassa ajan sisällä, s. 161-162. Valmiixi 2015