16. Joulukuuta

Kuva: Heli Haavisto

Jännittää

päästää irti 

päästää irti sinut

minä olen pitänyt sinusta kiinni niin kauan

tehnyt sinusta oman yksityisen turvaköyteni

pallon jalkaani melkein

niin, se sinä lopulta olit

mutta kaunis sellainen

muisto minusta silloin kun en vielä ollut

tuhansiksi kappaleiksi särkynyt posliininukke

ilmeetön, kalpea, valmiiksi maalattu

kiva katsella, mutta kylmä kokea

sellainen minusta tuli pitkäksi aikaa

enkä minä edes ymmärtänyt että niin oli käynyt

mutta nyt

minä päästän irti

katkaisen sen helvetin köyden

puren poikki vaikka hampaillani

avaan kädet

ja annan itseni särkyä

annan itseni särkyä vielä kerran

ja se jännittää

mikäpä minua ei jännittäisi?

kun on perhosen siivet

mutta suden sielu

on aika vaikea olla sellainen kuin on

olematta naurettava

mutta nyt sinä voit tehdä minulle mitä vain

minä en välitä

niissä palasissa on vain se nukke

en minä

sillä minä lennän jo kaukana

minun siipeni ovat kirkkaat

ja susi ulvoo sisälläni, nauraa

ei sekään välitä

ja vaikka se onkin varmaan väärin

(tai mistä minä tiedän onko se)

minäkin nauran

sillä niin oli hyvä silloin

ja niin on hyvä nyt

Heli Haavisto: Joka päivä minä kuljen taaksepäin, s. 76-77. Mediapinta 2019