17. Joulukuuta

Sateenkaarikiven tarina, osa 8

"Vielä samana ehtoona mä lähin uuelleen talsimaan pitki Röhvelilantian kylää. Kävin kotona vaan kiriottamas Sateenkaarikiven seittemännen tarinan ylähä, söin vähä juureslooraa ja lähin sitte matkaan. Tuntu, että aika alko käyvä jo vähiin. En muutenkaan halunnu nyt pysyä omis oloissani, vaan halusin muijen Röhveleijen seuraa. Vuorella lukemani tarina järkytti mua vieläki, mutta silti mä aloin jo hiljokseen hyväksyä, etten pystyny vaikuttamaan siihe, mitä tuleman piti. 

   "Joidenkin asioiden on vain tapahduttava", oli oppaani sanonut mullen useinki. "Halusimmepa sitä tai emme. Sinä et pysty näkemään kokonaisuutta niin kuin me sen täällä puolella näemme. Siispä sinä et voi tietää, mitä mistäkin asiasta seuraa, tai mikä minkäkin asian perimmäinen tarkoitus on. Eivät asiat ole sinänsä hyviä tai pahoja: ne vain ovat. Kaikki kuuluu kokonaisuuteen, ihan kaikki. Matka on jo valmis. Hyväksy tämä, niin tulet ymmärtämään mistä anteeksiannossa todella on kysymys. Anteeksianto on kaiken hyväksymistä, eli toisin sanoen: sen ymmärtämistä, ettei mitään anteeksiannettavaa ole koskaan edes ollut. "

Heli Haavisto: Wernerilandia - ympyrässä on vastaus kaikkeen, s. 175-176. Valmiixi 2016