14. Joulukuuta

Teksti: Heli Haavisto. Kuva: Anne Kevätjoki

   

"Se oli ollut pitkä ilta. Orvokki Punanotko oli istunut Elli Mellevän viehättävässä olohuoneessa aamuun asti, ja kuunnellut Ellin erikoista tarinaa. Elli oli samanikäinen kuin Herra Hymykuoppa, kuudenkymmenenviiden, ja koko elämänsä vain odottanut, koska pormestari ymmärtäisi pyytää häntä vaimokseen. 

   -Me kävimme muutaman kerran treffeillä joskus kahdeksankymmentäluvulla, sanoi Elli haikeana. - Mutta ei siitä sitten mitään sen ihmeellisempää kehkeytynyt. Joka kerta kun minä ajattelin, että alan päästä lähemmäs sitä miestä, hän aivan kuin kavahti kauemmas. Vaihtoi puheenaihetta. Ehdotti, että katsoisimme jonkun hauskan elokuvan. Ja mainitsinko jo, ettei Herra Hymykuopan kanssa voinut koskaan puhua tunteista? 

   - Kenen miehen kanssa nyt voisi, vitsaili Orvokki, mikä sai Ellin katsomaan häntä jäätävästi. 

   - Sinä et nyt ymmärrä, hän sanoi. - Herra Hymykuoppa ei ole mikään tavallinen, vähän sulkeutunut, hiljainen mies. Ehei. Hän on suupaltti, kaikkia rakastava, sosiaalinen nero, joka ei kuitenkaan tiukan paikan tullen, pysty tuntemaan yhtään mitään. Minä en tiedä mitä hänelle on tapahtunut, mutta sen täytyy olla jotakin hirveää. 

  Orvokki siemaisi kulauksen jäähtyneestä teestään ja katsoi Elliä kiinnostuneena. 

  - Onko sinulla mitään käsitystä siitä, mitä se voisi olla? 

Heli Haavisto: Armas Hymykuopan ihmeellinen tarina, s. 118. Books on Demand 2020