Joulukalenteri! Luukku 17

 

(17.12.2018)

Huh. Viikko jouluun ja vauhti vaan kiihtyy. Tämän päivän joulukalenteriluukusta paljastuu kortti, jonka nimeksi olen antanut Oivallus. Tämähän on jälleen yksi mun henkilökohtaisista suosikeista. Sekä piirroksen, että henkilönsä puolesta. 

Eli jos sitä ei siis joku jo tiedä, Puppernikkeli on elävä pehmoelefantti ja Wernerin paras kaveri. Puppernikkelillä on lonkassa tekonivel, sekä runsaasti vanhuuden kolotuksia ja särkyjä, joista hän muistaa aina mainita. Mutta siitä huolimatta(tai ehkä juuri siksi), hän on Wernerille tärkein olento maan päällä. Ja ainoa asia, jonka Werneri ottaa mukaansa muuttaessaan Wernerilandiaan. 

Kirjan kakkososassa Werneri joutuu kuitenkin erilleen sekä Puppernikkelistä, että muustakin Wernerilandian väestä. Salaperäisen kuumetaudin kaatama Puppernikkeli on jo edellisen kirjan lopussa joutunut sairaalaan, eikä hän siis näin ollen ole paikalla silloin, kun Werneri lähtee etsimään Röhveliä. 

Myöhemmin Puppernikkeli saapuu kuitenkin yllättäen kaupungintalon pommisuojalle, jossa muu kaupunginhallitus on juuri lähdössä Wernerin perään. Ja hyvä että saapuu, koska Ukko Ylitalo tajuaa kadottaneensa pommisuojan avaimen, eikä ovi aukea ilman sitä. Puppernikkelin tullessa tilanne selviää, sillä hänellä on mukanaan avain, jonka hän kertoo pudonneen taivaalta suoraan hänen eteensä. 

Monimutkainen kuvio, joka on vaikea tiiviisti avata tässä. Mutta pointti tämän päivän teeman kannalta lienee se tapa, millä Puppernikkeli paikalle ilmestyy. Jostain syystä hänelle tulee tarve lähteä sairaalasta ja lähteä etsimään Werneriä ja muita. Toki tilanteeseen vaikuttaa se kaaos, joka sairaalassa vallitsee, mutta kuitenkin. Seuraavaksi hän kertoo olleensa menossa kotiin, mutta ei menekään. Koska tulee tunne, että pitäisi tulla kaupungintalolle. 

Ja sitten vielä tuo avain, mitä voisi mielestäni pitää juuri oivalluksen symbolina. Sinä viimeisenä tekijänä, jolla lukko lopulta napsahtaa auki. Varsinkin kun tuo avain nyt vain pamahtaa paikalle vähän niin kuin tyhjästä. 

Niinhän tuo tuntuu oikeassakin elämässä usein menevän. Että sitä etsii ja etsii vastauksia johonkin asiaan, joka ei vain tunnu aukeavan. Ei sitten millään. Ja sitten yks kaks, silloin kun sitä vähiten odottaa, ratkaisu vain pulpahtaa jostain. Avain tipahtaa kuin tyhjästä omiin käsiin ja yhtäkkiä kaikki on aivan selvää. 

Eli tällaisia oivalluksia toivon tänään kaikille. Ja voimia tähän viikkoon. Vielä muutama päivä ja sitten voi jo hengähtää.

 

"-Pyörteen? ehätti Annele ensimmäisenä. - Mitä sinä tarkoitat? 

    Puppernikkeli niiskautti kärsäänsä ja jatkoi tyytyväisenä. 

- En ihan tarkkaan tiedä, hän sanoi. - Ja vaikea sitä on kuvailla sellaisille, jotka eivät ole sitä nähneet. Se oli kuin ilmasta ja taivaasta muodostunut suuri putki, joka liikkui hirvittävällä nopeudella. Vähän niin kuin pyörremyrsky. Aloin seurata sitä katseellani taaksepäin, jotta näkisin mistä se alkoi. Ja jostain kaupungintalon takaa se näytti ilmestyvän, ja nousevan sieltä ylöspäin kohti... Niin, tästä en tietenkään ole varma, mutta minusta näytti siltä kuin se olisi ollut matkalla kohti Wernerwoodin metsää. 

    - Herra siunaa, keskeytti Ukko Ylitalo, joka näytti jo unohtaneen äskeisen nöyryytyksensä. Kulmat kurtussa ja kävelykeppiinsä tukeutuen hän köpötteli lähemmäs Puppernikkeliä. - Sanoitko sinä ilmasta tai taivaasta muodostunut putki? Vähän niin kuin pyörremyrsky? 

    Kaikki kääntyivät katsomaan Ukkoa. Tämä harmitti tietenkin Puppernikkeliä - keskeytettiinhän tässä niin sanotusti hänen shownsa - mutta hän nyökkäsi kuitenkin. 

    - Kyllä, hän sanoi. - Taivaan sisällä liikkui jokin. Tai siltä se minusta ainakin näytti. Ja kun se oli hävinnyt näkyvistä, eteeni kilahti tuo avain, sanoi Puppernikkeli ja osoitti nurmikolla kiiltävää esinettä. - Aivan kuin joku olisi halunnut heittää sen juuri minulle. 

    - Hyvä Luoja, siunaili Ukko uudelleen ja nosti avaimen ylös. - Tämä on uskomatonta. Kaikkien teorioiden äiti. Nyt meidän on pidettävä kiirettä, ennen kuin tilanne etenee täysin hallitsemattomaksi. Mennään!"

(Wernerilandia - ympyrässä on vastaus kaikkeen, Valmiixi 2016, s. 90-91)