Leikitään!

 

(8.6.2017)

Tämän bloggauksen otsikko viittaa uusimpaan oivallukseeni, jonka olen kirjoistani tehnyt. Tehdessäni talvella juttua sinne Ääretön-lehteen, ajattelin, että nyt olen varmaan sanonut tyhjentävästi näistä kirjoista kaiken, mitä suinkin voin. Enempää en osaa, enkä edes halua. Että kukin tehköön niistä just sen tulkinnan, kuin itse haluaa.

No, oon edelleen sitä mieltä, enkä itse asiassa ookkaan tässä aikeissa analysoida enää yhtään mitään. Sen sijaan aion esitellä kirjoilleni sopivan toisenkin käyttötarkoituksen, kuin vain lukemisen. Toki toivon, että kaikki ne ihanat jotka on joko ekan tai jopa molemmat kirjat hankkineet, lukisivat ne. Niissä on valoa. Niissä on iloa. Niissä on viisautta. Mutta viime viikkojen kokemuksella voin kertoa, että voi niitä käyttää muuhunkin.

No, mielellään ei sytykkeenä 😄😄😄

Keksin tämän käyttötarkoituksen muistettuani noin miljoonannen kerran sen yhden ihanan selvänäkijän sanat monta vuotta sitten.Hän sanoi silloin vielä julkaisemattomasta tarinastani, että kirjoitan siinä omaa juttuani näkyväksi. Ja että kun tarina on valmis, se on askel omalle henkiselle tielleni. 

Ja sitä se on todellakin ollut! Olen tässä erityisesti viimeisen vuoden aikana kuorinut itsestäni niin paljon vanhoja, turhia kerroksia pois, etten varmaan koskaan ennen. Käynyt läpi vanhoja pelkojani. Käsitellyt sellaista omaa epävarmuuttani, jota olen myös noiden kirjojen kirjoittamisen ja niiden julkaisun kautta työstänyt.Mutta silti olen ollut vähän ihmeissäni, että tässäkö tää oli. Jokin ei ole vaan ihan auennut. 

Mutta sitten joku päivä aloin vaan miettiä, että ehkä niillä on muutakin kerrottavaa. Että jos vaan otan kirjan, tai oikeestaan kirjat käteeni, ne antaa mulle vastauksia. Vastauksia mihin? No, mihin vaan, mä ajattelin. Vaikka siihen, että mitä mun tulis tänä päivänä oppia. Tai mitä joku tietty tilanne koittaa mulle opettaa. Miksi joku asia junnaa paikallaan.Aloin kokeilla ja hitto vie. Joka kerta kun avasin jomman kumman kirjan, sieltä pomppas näkyviin sellanen tekstinpätkä, joka vastas ihan mahtavasti esitettyyn kysymykseen. Joskus se vaati koko sivun tai aukeaman lukemisen, joskus sieltä tuli ihan suora yhen lauseen vastaus, joka avautu sellaisenaan samantien.

Mietin pitkään, että onko tää sellanen asia, joka kannattaa jakaa muidenkin kanssa. Enhän mä tiedä toimiiko tää samalla lailla kaikille, vai pelkästään mulle itselleni. Kun tietenkin mun on helppo päästä just näihin sanoihin sisään ja ymmärtää niiden syvempi merkitys, kun mun kautta ne kerran on sinne kansien väliin koodattu.

Mutta mikä estää kokeilemasta! Kokeilkaa! Leikkikää! Ne teistä, joilla on molemmat kirjat(jee!), voitte tehdä samoin kuin minä. Miettikää ensin mitä haluutte kysyä ja tunnustelkaa sitten, kummasta kirjasta vastaus löytyy. Ja sitten kun se on selvillä, kirja vaan auki siltä kohtaa mikä oikeelta tuntuu. Ja sit vaan lukemaan ja kuulostelemaan, mitä kirja haluaa kertoa. Välillä vastaukset on selkeempiä, välillä niitä pitää vähän pureskella. Huumoria tietenkään unohtamatta! Ei tän elämän tarvi aina niin vakavaa olla.

Mä esimerkiks kysyin kirjoiltani äsken, että onko tän asian jakaminen täällä blogissa hyvä juttu. Tunsin että vastaus löytyy ykkösosasta. Otin kirjan käteeni ja avasin sen umpimähkään. Sivulta 56 luin seuraavanlaisen pätkän:"Sinistä taivasta, kirkkaana loistavaa aurinkoa. Paperin takaa heitä tervehti puolitekoinen kaupunki ja puolisen sataa iloisesti nauravaa ihmistä."

Haha! Iloisesti nauraen jakoon siis!