(5.12.2018)
Viides joulukuuta. Ja korttina Pelko. Jotenkin loogisesti, sanoisin, koska eilen oltiin muutoksen äärellä. Ja pelkoahan muutokset usein tuppaavat aiheuttamaan.
Kuva löytyy Wernerilandian tokasta osasta. Tilanteesta, jossa muutokset Wernerilandiassa ovat ryöpsähtäneet kunnolla käyntiin. Röhveli on varastanut Sateenkaarikiven, mikä alkaa muuttaa saarta erikoiseen suuntaan. Wernerilandia muuttuu eräänlaiseksi aikatunneliksi menneeseen, mikä tarkoittaa kaiken tutun ja turvallisen vähittäistä hajoamista.
Kuvassa olevalle Köntälle tämä konkretisoituu hänen rakkaan parturi-kampaamonsa, Hiusmiehen, tärveltymisenä. Jos siis eilen oli huomattavissa pientä tai suurta liikehdintää jonkin ihan uuden suuntaan, tuntuuko se tänään pienenä nipistelynä vatsanpohjassa? Jännityksenä tai jopa pelkona tulevasta? Itse ainakin huomaan jotain sen suuntaista. Vaikka en ihan tarkkaan tiedäkään, mikä oikeastaan on muuttumassa. Ehkä se on vain tuo lähestyvä vuodenvaihde, jonka joka vuosi koen jonkinlaisena uudelleensyntymänä. Hyppynä johonkin uuteen.
Jaksetaan siis kulkea rohkeasti eteenpäin, tänäänkin,
vaikka pelko yrittäisikin vähän jarrutella. Ja seuraavaksi pääseekin sitten
Könttä ääneen :)
"- Maailmanloppu, hän huusi täyttä kurkkua. - Hiusmies on tärvelty! Kaikki on pilalla! Muotovaahdot, vahat ja geelit pitkin seiniä! Se ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin maailmanloppua!
Könttä näytti hirvittävältä. Hänen silmissään paloi mielipuolinen katse, eikä hän näyttänyt edes huomaavan, että Kake ja Annele olivat siinä. Kauttaaltaan tärisevä pieni mies vain tutisi ja sinkoili vauhkona sinne tänne - ja olisi mitä ilmeisimmin rynnännyt muiden lailla kohti porttia, ellei Annele olisi sekunnin murto-osassa toiminut. Salamana hän harppoi Kaken luo ja nappasi Wernerin syliinsä.
- Nopeasti, hän sanoi. - Älä anna hänen mennä! Ja jo toistamiseen Kake sai tilaisuuden todistaa olevansa paljon voimakkaampi, kuin miltä näytti. Lihaksia pullistelevat kädet ojentautuivat ja tarttuivat karkaamaisillaan olevaa Könttää kainaloista. Pienikokoinen, mutta ketterä italiaano pyristeli ja potki ilmassa, mutta Kaken kädet olivat vahvemmat. Hän ravisteli miestä hetken voimakkaasti ja sai kuin saikin tämän havahtumaan. Tummiin silmiin palasi tuttu tuike ja Könttä katsahti Kakea kummastuneena.
- Mistä te siihen ilmestyitte? hän kysyi ja katsoi maahan. Sinne oli puolen metrin matka. - Ja miksi sinä roikotat minua ilmassa?
Kake laski Köntän maahan. Pöllähtänyt parturi-kampaaja kääntyi nyt Annelen puoleen selitystä odottaen. Samalla hän vilkaisi myös ympärilleen ja huomasi joka puolelle laskeutuneen kaaoksen.
- Taivaallinen skandaali! Mitä täällä on tapahtunut?"
(Wernerilandia - ympyrässä on vastaus
kaikkeen, Valmiixi 2016, s. 31-33)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti