Joulukalenteri! Luukku 24

 

(24.12.2018)

No niin. Se on täällä. Jouluaatto. Siivot on tehty, lahjat on hankittu ja tämä joulukalenteri alkaa olla viimeistä tekstiä vaille valmis. Huh. Enpä olisi joulukuun ensimmäisenä päivänä uskonut, miten paljon ihan uutta inspiraatiota tulisin noista kirjoista irti saamaan. Kai niihin ehti 13 vuoden aikana aika paljon asiaa ja elämää pakkautua.

Joten nyt kun katselen tätä viimeisestä luukusta avautuvaa kuvaa, onkin aika luonnollista, että se on juuri tämä. Seuraava askel. Tämä kuva löytyy ekan kirjan alkupuolelta, niistä luvuista, joissa kerrotaan ihmisistä, jotka ensimmäisinä Wernerilandiaan tulivat. Kuvassa olevat velikullat ovat siis Pynnöset, eli isä Päiviö ja poikansa Pellervo. Rakennusliike Pynnönen ja poika Oy:n omistajajäsenet. 

Wernerilandiassahan on sellainen jännä ominaisuus, että sinne tullaan aina kaksin kappalein. Werneri tulee Puppernikkelin kanssa, Kake Annelen, Ukko Tenhusen, Könttä Sarahin. Ja niin edespäin. Niinpä isä ja poika Pynnönenkin lennähtävät Wernerilandiaan yhdessä. Ja sopivasti lennähtävätkin, sillä Wernerilandiassa kaivataan juuri rakennusmiehiä, jotka voisivat alkaa rakentamaan Wernerilandian taloja. Myöhemmin paikalle saapuvat myös kaikki Rakennusliike Pynnösessä työskennelleet työmiehet. 

Eli kun eilen puhuin uudesta alusta, tänään ollaan jo seuraavan askeleen äärellä. Uuden rakentamisen alkuvaiheessa. Mikä sopii hyvin juuri tälle päivälle, kun on aika rauhoittua joulun viettoon ja unohtaa hetkeksi kaikki kiireet. Silloin ne tulevat askeleetkin alkavat hahmottua paremmin. Tai näin ainakin uskon. 

Itse henkilökohtaisesti koen, että näiden kahdenkymmenenneljän kalenteriluukun kirjoittaminen oli mulle vielä viimeinen kurkistus näihin kahteen jo julkaistuun Wernerilandia-kirjaan. Toivon että niistä on iloa ja oivallusta saanut joku muukin kuin minä. Ja nyt on aika suunnata katse uuteen, alkavaan vuoteen. Antaa sen tuoda tullessaan juuri sitä, mitä sen kuuluukin tuoda. 

Joten seuraavan katkelman myötä vaikenen ainakin hetkeksi ja toivotan jokaiselle oikein ihanaa, rauhallista ja kaunista joulua! Ja mitä parhainta uutta vuotta 2019!

 

"Puoli vuotta aiemmin leskeksi jäänyt, eläkeikää lähestyvä Päiviö Pynnönen oli jo jonkin aikaa harkinnut siirtävänsä firmansa koko omistuksen pojalleen. Irma-vaimon kuoltua ennen niin tärkeältä tuntunut työ oli yhtäkkiä alkanut kovasti tympiä. Olisipa edes joskus voinut rakentaa jotain erikoisempaa kuin aina samanlaisia harjakattotaloja, kerrostaloja tai tappavan tylsiä rivitaloja. "Taitaa olla aika vaihtaa itse vapaalle ja antaa nuorempien hoitaa nämä hommat", ajatteli Päiviö eräänä aamuna kitkerän kahvikupillisen ääressä. Ja siinä samassa hän olikin jo tekaissut sopimuspaperit yrityksen siirtämisestä poikansa nimiin. 

    Mutta toisin kuin isäukko oli ajatellut, Pellervo ei ehdotuksesta suuremmin innostunut. Jos totta puhutaan, hän oli jo kuukausia miettinyt, kuinka saisi kerrottua isälleen aikovansa viettää tästä eteenpäin ainakin talvikuukaudet etelän auringossa. Laiskotellen, mielenkiintoisiin kirjoihin syventyen ja vesihiihtoa harrastaen. 

    Tietämättään isä siis teki asian pojalleen helpoksi. Kaivettuaan esiin sopimuspaperit ei Pellervolle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nöyränä tunnustaa: ei enää ainuttakaan paukkupakkaseen tai lumituiskuun tyssännyttä rakennusprojektia. Good bye jäätyneet sormet. Asiasta oli ensin kehkeytyä mojova riita, kunnes isä Pynnönen huomasi yhtäkkiä repivänsä laatimiaan papereita. Heittäessään silput ilmaan hän kuuli asiaa itsekään tajuamatta sanovansa:

    - Niin. Voisihan se olla vaihtelua. Ehkä minä teenkin samoin. Irma usein ehdotti, että lähdetään Madeiralle tai Las Palmasiin, mutta aina minulla oli rakennusprojektien kanssa liian kiire. Ja onhan meillä miehiä töissä. Nostetaan vähän palkkaa, niin eivätköhän he jatka ihan mielellään ilman meitäkin. 

    Tuskin lause ehti loppuun asti, kun Pynnönen ja Poika lensivät jo kohti Wernerilandiaa. Pakollisten tervetuliaistoivotuksien jälkeen he istahtivat kotoisasti samaan piiriin Kaken, Annelen, Wernerin, Puppernikkelin, sekä aiemmin päivällä saapuneiden Ukko Ylitalon ja Aarne Tenhusen kanssa. Heti kun tuli selväksi, minkä ammatin harjoittajista oli kyse, kaivoi Kake innokkaana rakennuspiirrokset esiin."

(Wernerilandia - ajassa ajan sisällä, Valmiixi 2015, s. 42-43)