Joulukalenteri! Luukku 18

 

             

(18.12.2018)

Joulukuun 18. päivä. Ja päivän korttina Irtipäästäminen. Tämä kuva löytyy ihan kakkososan lopusta. Ja koska ollaan tarinan loppumetreillä, elikkäs toisin sanoen loppuratkaisun äärellä, täytyy taas vähän malttaa mieltänsä, ettei mene liikaa paljastamaan. 

Kun katselen tätä kuvaa, mulle tulee väkisinkin mieleen, että onkohan mulla joku kumma, alitajuinen viehtymys tuohon ympyränmuotoon ja ylipäänsä pyöriviin liikkeisiin? Näissä tarinoissa kun joudutaan useammassakin kohdassa pyörteiden, aikatunnelien tms sisään. Ehkä se kertoo jostain? Irtipäästämisen opettelun tarpeesta, kenties? Koska mitäpä muutakaan sitä voisi tuollaiseen pyörteeseen joutuessaan tehdä, kuin jotenkin antautua sen vietäväksi? Vai auttaisiko muka vastaan taistelu luonnonvoiman viedessä mennessään?

Enpä usko. Eli siksi kortin nimi on juuri irtipäästäminen. Ja sepä se onkin vaikeaa tässä elämässä. Tai en mä tiedä onko se kaikille. Mutta mulle on. Taitaa mennä aika pitkälle samoihin teemoihin, kuin sen hallitsemattomuus-kortin kanssa. Eli sellaisiin pelkoihin, jotka liittyvät omasta hallinnasta luopumiseen. Elämän laskemiseen jonkin itseä korkeamman ja viisaamman käsiin. Mikä ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö vapaa tahto ja vastuu omasta elämästä edelleen pysyisi itsellä. 

Ei. Uskon että pohjimmiltaan irtipäästäminen, omavoimaisuudesta ja hallinnasta luopuminen on luottamusta. Täydellistä luottamusta siihen, että elämä kantaa. Aina. Loppujen lopuksi. Vaikka välillä tulisi isojakin pyörteitä. Eli tänään voi siis itse kukin(minä myös) miettiä, että onko jostain asioista aika päästää jo irti? Ja nyt kun näin kysyn, niin muistattehan, ettei sen tarvitse aina mitään suurta ja dramaattista olla. Näin joulun allahan kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että vie vähän vanhoja tavaroita kierrätykseen. Sehän tekee ihan energeettisestikin lisää tilaa paitsi kotiin, myös itseen. 

Ihanan lumista tiistaita kaikille!

 

"Äkkiä pyörre tarttui heihin ja tempaisi mukaansa. Hetken lapset vain heittelehtivät ilmassa, mutta jotenkin Wernerin onnistui tarttua Suloista Ääntä kädestä. 

    - Pidä kiinni, Werneri huusi. - Emme saa joutua enää eroon toisistamme! 

    Pyörre kieppui eteenpäin koko ajan kiihtyvällä vauhdilla ja poimi mukaansa paitsi maassa makaavan Röhvelin, myös koko ympäröivän mantereen. Siitä se jatkoi matkaansa yhä kauemmas, saarelta ulospäin ja löysi kyytiinsä toisaalle siirretyn Wernerilandian kaupungin ja kaiken mitä se sisälsi. Talot, ihmiset, Wernerin patsaan. Jopa omille paikoilleen asettuneet kaupunginhallituksen jäsenet nousivat sen mukaan ja vilahtivat hetken Wernerin näkökentässä. Pyörre laajeni yhä edelleen, kunnes sen sisällä oli koko maailma, ja vähän aikaa kaikki vain pyöri ja pyöri ja pyöri. Vieläpä hirvittävää vauhtia."

(Wernerilandia - ympyrässä on vastaus kaikkeen, Valmiixi 2016, s.216-217)