Mainontaa! Ja asiaa ympyröistä.

 

(9.4.2015)

No niin. Nyt se on ihan virallista, eikä kukaan voi enää ajatella, että ehkä se sittenkin oli vähän myöhässä keksitty aprillipila. Wernerilandian esittely löytyy siis kurikkalaisen Valmiixi-kustantamon sivuilta http://www.valmiixi.fi/2015/04/heli-haavisto-wernerilandia.html, jossa siihen voi käydä tutustumassa.

Wernerilandian upeista kansikuvista minun on muuten kiittäminen hyvää ystävääni Paula Wihuria, jonka sivuihin voit käydä tutustumassa osoitteessa paulawihuri.weebly.com. Suunnilleen tältä näyttää siis Wernerilandia, noin niin kuin ylhäältä päin katsottuna. Wernerilandia on on sisäkkäisistä kerroksista muodostuva, saarelle rakennettu kaupunki.

Ja aivan niin kuin en ollut tajunnut, mistä kirjani idea minulle putkahti, en tajunnut sitäkään miksi juuri ympyränmuoto? Miksi kerroksia? Kun teksti eteni ja siihen alkoi ilmestyä muitakin henkilöitä kuin Werneri, hänen vanhempansa ja pehmoelefantti Puppernikkeli, ympyränmuoto alkoi puskea mukaan muussakin muodossa. Kuvaan tuli esimerkiksi kuvataiteilija Annele Sauriainen, jonka elämänfilosofiasta tämän blogin otsikko on muuten saanut nimensä. "Elämä on ympyrää", on juuri Annelelle tyypillinen lausahdus, samoin kuin "Kaikki pyörii." Ympyränmuodossa ilmentyy hänen mielestään koko maailman viisaus - kaikki mitä oikeastaan tarvitsee tietää. Alkuja ja loppuja ja elämää siinä välissä.

Meni kuitenkin monta vuotta, ennen kuin aloin todella tajuta, mistä noissa lauseissa todella on kysymys. Aluksi pidin niitä lähinnä koomisina, en vakavasti otettavina elämänviisauksina. Mutta jokin ympyränmuodossa alkoi kyllä jo tuolloin kiehtoa minua. Varsinkin kun kuulin, että Wernerilandian kerroksista muodostuva kaupunki muistuttaa hätkähdyttävän paljon muinaista Atlantista. Itse asiassa se oli juuri kansien tekijäni, Paula, joka vähän järkyttyneenä valaisi mua asiasta. Tokihan minä olin Atlantiksesta kuullut - kukapa ei olisi - mutta en minä mistään ympyränmuodosta ollut mitään tiennyt.

Tässä vaiheessa aloin ottaa tämän projektin jo vähän vakavammin. Ajattelin, että ei tästä kyllä mikään novelli tule. Tästä tulee lastenkirja. Sellainen kohtuullisen mittainen, ehkä maksimissaan 60-sivuinen seikkailupläjäys. Kyllä, minä todella ajattelin näin, vaikka en koskaan olekaan ollut mikään niukkasanainen, pelkistetyn tyylin ystävä. Loppukesästä 2002 alkoi jo näyttää siltä, ettei 60 sivua mitenkään riittäisi.

 

Wernerilandia. Kuva: Paula Wihuri