(21.7.2015)
Ja taas on aika vierähtänyt sitten viime kirjoituksen. No, loma on loma ja silloin on tietenkin muutakin tekemistä kuin naputella tietokonetta.Muutamia kirjoja olen taas myynyt. Ja eilen istuin ekan kerran haastateltavanakin. Kotiseudun paikallislehti Viiskunta halusi tehdä Wernerilandiasta jutun, joka pitäisi olla luettavissa tämän viikon lehdessä(ilmestyy torstaina). Silmät auki siis ainakin ne, joille lehti tulee kotiin. Täytynee tsekkailla, pääseekö sitä lukemaan myös netitse.
Taisin edelliskerralla luvata kirjoittaa jonkun sanan yhdestä suosikkihahmoistani, kaupunginjohtaja Ukko Ylitalosta. Ukko kuuluu niin ikään siihen porukkaan, joka oli mukana heti alusta lähtien. Ja joka myös näytti jokseenkin "omalta itseltään" heti alusta lähtien. Pitkä, laiha, seitsemänkymmenen rajapyykin ylittänyt parrakas ukko, joka pakkomielteenomaisesti käyttää korkeaa silinteriä, sinistä pukua, sekä pikimustaa, eebenpuista kävelykeppiä.
No niin ja taas siellä lukijakunnan riveissä rypistellään närkästyneinä otsia ja tuhistaan, että minkä hemmetin takia se keppi pitää juuri eebenpuista olla? Jaa, enpä tiedä. Näin mulle vain ilmoitettiin, että eebenpuuta se on.
Sitä paitsi eeben on minusta aina ollut jotenkin kiva ja kaunis sana. Siitähän laulettiin siinä Pekka Ruuskan biisissäkin, jonka nimi taisi olla "Korppi olkapäällä". Biisin kertsi meni jotenkin näin: "Sillä muuten musta lintu olkapäälle laskeutuu, ja sen siivet hohtavat kuin kiillotettu eebenpuu..."
Tässä kohtaa voinen mainita, että meidän kotona tavattiin kuunnella paljon musiikkia, silloin kun olin lapsi. Eikä pelkästään jotain tiettyä musiikkia, vaan ihan laidasta laitaan. Siksi olenkin varmaan aika kaikkiruokainen musan suhteen.
No, Rammsteinista en tykkää :)
Olen myös kiinnittänyt aina erityisen paljon laulujen sanoituksiin, joka on mielestäni vähintään yhtä tärkeä asia kuin melodia tai muut jutut. Siksi lieneekin luonnollista, että tuo Ruuskan biisin eebenpuu on elänyt mielessäni mukavan kuuloisena sanana ja varastoitunut sinne jonkinlaista myöhempää käyttöä varten.
Näin mieli toimii, uskon. Siksi tuntuukin luonnolliselta, että Ukolle tuikitärkeä kävelykeppi on tehty juuri eebenpuusta.
Millainen sitten on Ukko Ylitalo, kuulen taas jonkun kärsimättömän kysyvän. Ja mistä moinen nimi? No, niin kuin muidenkin henkilöiden kohdalla, myös Ukon suhteen voin vakuuttaa, etten minä sitä varsinaisesti keksinyt. Hän vain putkahti mukaan tekstiin ja ilmoitti, että tällainen nimi hänellä on. Luulen nimen viittaavan Ukon luonteeseen, jossa on jotain "ukkoylijumalamaista".
Ukko on äreä, kiireinen, sappikivistä, reumasta ja sydänvaivoista kärsivä paapa, joka luulee aina olevansa oikeassa. Hänen lempilausahduksensa liittyy hänen silinteriinsä - kaupunginjohtajan hattuun - jonka Ukko kuvittelee perineensä Arvo-papaltaan.
"-Mies ilman hattua on kuin hattu ilman miestä - tyhjä, käyttämätön, epäonnistunut, oli Ukon lempilausahdus ja perustelu koinsyömän hatun jatkuvalle käytölle. - Minun pappani toimi Pökkösalmen maineikkaana pormestarina, eikä hänkään hoitanut yhtään työpäivää ilman tätä kaunotarta."(Wernerilandia - ajassa ajan sisällä, Valmiixi 2015, s.)
Tosiasia on kuitenkin, ettei Ukolla ole Arvo-nimistä pappaa edes ollut. Keppi ja hattukin ovat kotoisin kirpputorilta. Tämä kuvitteellinen Arvo-pappa ei siis myöskään ole ollut Pökkösalmen pormestari(Pökkösalmi on muuten ihan vaan Ukon kotipaikkakunta, jota ei tietääkseni löydy Suomen kuntien/kaupunkien joukosta). Mutta Ukon mielikuvituksessa asia on kyllä juurikin näin, eikä hän ensimmäisinä Wernerilandian vuosinaan suostu tarinoistaan luopumaan. Ei, vaikka onkin täysin tietoinen siitä, että kaikki tietävät hänen valehtelevan.
Ukon taustasta sen verran, että Wernerilandiaan hän saapuu mielisairaalan suljetulta osastolta, kesken hyvin hankalien hoitotoimenpiteiden. Ukko on ollut joutunut sairaalaan vaikeasti harhaisena, kaupunginjohtajuuskuvitelmien karattua kerta kaikkiaan käsistä. Ennen Wernerilandiaan tuloaan Ukko ei siis ole toiminut päivääkään kaupunginjohtajana, vaan puutarhurina.
Ukkoa hoitanut lääkäri, Tohtori Tenhunen, (jonka esikuvana olen tainnut käyttää Tohtori Sykeröä) tempautuu Ukon mukana Wernerilandiaan ja on aluksi hyvin huolissaan Ukon voinnista. Kuinka Ukon mielenterveydelle nyt käy, kun hänen kuvitelmansa muuttuvatkin yllättäen todeksi? Ukostahan tulee Wernerilandian väliaikainen kaupunginjohtaja - Werneri kun on vielä hiukan liian nuori hoitamaan oman kaupunkinsa edustusta.Tenhusen mielestä asiassa pitäisi edetä varovasti - varsinkin kun jonain päivänä Ukko joutuisi luovuttamaan oman paikkansa Wernerille. Onneksi Annele näkee kuitenkin asian Tenhusta laajemmin:
"- Ihmismieli on merkillinen asia. Mistä me voimme tietää, vaikka Ukko olisi jo hatun ja kepin ostaessaan tuntenut olevansa kaupunginjohtaja - tämän kaupungin? Ehkä jokin osa hänestä on tiennyt sen aina. En usko, että kenenkään kohtalo on täydellisesti sinetöity, mutta eiköhän jonkinlainen suunnitelma ole kuitenkin olemassa.-Mitä sinä tarkoitat? Tohtori Tenhunen ihmetteli.- Sitä, että ehkä meidän pitää antaa Ukolle mahdollisuus. Silläkin uhalla, että se tekee hänet sairaaksi."(Wernerilandia - ajassa ajan sisällä. s.40-41. Valmiixi 2015)
Ja tässähän vilahtaa jo osa kirjan laajemmasta teemasta ja aihe, joka mua on aina kiinnostanut. Voimmeko me muistaa/tietää alitajuisesti, millaisia suunnitelmia me olemme elämäämme varten tehneet? Kuinka monella tasolla meidän mielemme loppujen lopuksi, meidän sitä edes huomaamatta, toimii?
Eli Ukkoon sovellettuna on kiintoisaa miettiä, miten homma oikein meni. Oliko hänen halunsa olla kaupunginjohtaja niin vahva, että hän lopulta tuli luoneeksi itselleen siihen sopivan todellisuuden? Vai oliko suunnitelma koko ajan olemassa, ja vain odotti sopivaa hetkeä toteutuakseen? Kuinka paljon me lopulta voimme vaikuttaa omaan kohtaloomme?
Siinäpä pientä pähkinää purtavaksi tälle iltaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti