Joulukalenteri! Luukku 4

             

            (4.12.2018) 

4.päivä joulukuuta. Ja korttina tänään Muutos. Kuvassa Könttä Fruktison ja Sarah Stonehenge joutuvat ilmapyörteeseen, joka kuljettaa heidät Wernerilandiaan. 

Kuva löytyy Wernerilandian ekasta osasta, aika lailla alkupuolelta.Tämän kortin kohdalla tulee väkisinkin mieleen, että näinköhän ne muutokset tulevat ihan normielämässäkin? Ei nyt ehkä ilmapyörteessä kulkien, mutta yhtäkkisesti mukaansa temmaten? Välillä ainakin tuntuu siltä. Että kun väistämätön muutos tarvitaan, siinä ei mielipidettä paljon kysellä. 

Ja tämähän menee hauskasti kimpassa sen eilisen Epävarmuus-kortin kanssa. Epävarmuuden tilassahan sitä ehkä jo vähän haistaa muutosten tuulten olevan tulossa, mutta ei ehkä vielä uskalla tehdä asian hyväksi paljonkaan. Mutta sitten kun pyörre laskeutuu, se on menoa. Niin kuin nyt vaikka näillä ystävyksillä tässä. 

Miten on siis sinun laitasi? Puhaltavatko tänään muutoksen tuulet? Isot tai vaikka ihan pienetkin? Uskon, että elämä on jatkuvaa uudistumista ja muutosta, eikä sen aina tarvitse tarkoittaa suuriakaan liikahduksia elämän kuvioissa. Joskus toki niitäkin. 

Mutta luulen silti kaikkein tärkeintä olevan se, että pysyy jatkuvasti kuulolla oman itsensä suhteen. Kuulostelee niitä asioita, joita päivittäin tekee ja miettii, vieläkö tämä toimii. Entä tämä? Ja jos jonkun asian on aika tippua pois päiväjärjestyksestä, antaa sen tippua, eikä tappele virtaa(tai pyörrettä) vastaan. Tällaisia tuulia toivottelen siis päivääsi tänään. Ja huomennahan voi jo puhuri käydä ihan eri suunnasta :)

 

"Se oli taianomainen hetki. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, jossa ei kumma kyllä ollut mitään vaivautunutta. Könttä ja Sarah katsoivat toisiaan. Ja sitten yhtäkkiä ikkuna heidän vierellään räpsähti pamahtaen auki. Pureva viima ja sadetta vihmova sää tunkeutui huoneeseen ja kiskaisi heidät armotta mukaansa. Könttä tarttui Sarahiin ja ilmassa he kietoutuivat toisiinsa.

    - Mitä ihmettä tämä on? Könttä kirkui  kimeällä äänellä. - Apua! 

    Tuuli teki ilmassa tiukan mutkan ja nappasi mukaansa isohkon paperinpalan. Se räpsähti heidän kasvoilleen , eikä suostunut irtoamaan ennen kuin muutamien sekuntien kuluttua - samalla hetkellä kun heidän jalkansa koskettivat maan pintaa.

    Sinistä taivasta, kirkkaana loistavaa aurinkoa. Paperin takaa heitä tervehti puolitekoinen kaupunki ja puolisen sataa iloisesti nauravaa ihmistä. 

    Könttä katsoi ihmisiä, sitten Sarahia ja seuraavaksi kädessään olevaa paperia. Se oli tietenkin Wernerilandian kartta. Kartta muodostui sisäkkäisistä ympyröistä, joista sisältäpäin laskettuna kolmanteen oli ympyröity punaisella tismalleen se kohta, jossa Könttä ja Sarah seisoivat. Siinä, heidän edessään oli tyhjä liikehuoneisto, jota ympäröi kirjasto, päiväkoti ja pikkuinen vihanneskauppa. Könttä ja Sarah katsoivat jalkoihinsa. Niistä olivat kengät hävinneet. Hiekka heidän varpaidensa alla oli lämmintä ja pehmeää, tuuli huuhtoi heidän ihoaan tasaisin vedoin. Ja silloin he tiesivät sen. Tässä oli lopultakin paikka, joka tulisi olemaan hyväksi heille molemmille." 

(Wernerilandia - ajassa ajan sisällä, Valmiixi 2015, s.55-56)