Joulukalenteri! Luukku 21

 

 

(21.12.2018)

Jee! Eka lomapäivä! Paitsi että no joo, lomahan ei vielä tässä vaiheessa tarkoita tietenkään pelkkää lekottelua. Vielä paljon on tekemistä ennen kun pääsee mässyttelemään jouluherkkujen ääreen. Päivän kortiksi arpoutui Yhteistyö, jonka kuva löytyy ihan tokan osan lopusta. Siinä kaksi Sateenkaarikiveä tekevät yhteistyötä, säteilläkseen rauhaa maan päälle. Ja sehän sopiikin äärimmäisen hyvin teemaksi tässä kohtaa, kun ollaan aivan joulunpyhien äärellä. 

Sillä mitäpä muutakaan tässä nyt tarvittaisiin kuin yhteistyökykyä. Tai sitten suorastaan työnjakoa, jotta voitaisiin rauhoittua nauttimaan joulusta. Puhuin muistaakseni jo Ylirasitus-kortin yhteydessä siitä, että joulustressihän voi toki mennä överiksi, enkä ole nyt syömässä noita sanojani tässä. En edelleenkään suosittele liikaa höösäämistä kenellekään. 

Mutta ollaan silti realistisia. Kyllä suurimmassa osassa koteja varmaan ainakin jonkinlaiset joulusiivoukset, jouluostosten teot ja lahjojen hankinnat ollaan vielä tekemässä. Ja jotta siitä ei kenellekään tulisi kohtuutonta joulustressiä, toivon todella, että yhteistyötaitoja käytettäisiin niin paljon kuin mahdollista. 

Sateenkaarikivet tekevät kuvassa yhteistyötä maailman rauhan hyväksi. Tehdään me ihmiset näinä päivinä niin joulurauhan säilymisen hyväksi. Koska joulu jos mikä, ainakin mulle, on nimenomaan rakkauden juhla, jossa voi aistia hartauden, hiljaisuuden ja pyhyyden. 

Näin siitäkin huolimatta, vaikka siinä ei sitä hengellistä tai uskonnollista elementtiä olisi edes mukana. Aika monena jouluaattona olen tehnyt pienen kävelylenkin ulkona ja huomannut, että luontokin on silloin aivan erityisen rauhallinen. Jotenkin odottavan lempeä. 

Siksi ehdotankin nyt, että hoidettaisiin näin viimeisinä joulunaluspäivinä ne siivoukset, ostokset ja muut hyvässä yhteishengessä, niin vähin rasituksin kuin mahdollista. Ja alettaisiin sitten vähitellen laskeutua joulun rauhaan ja levollisen odotuksen tilaan. 

Ihana juttu olisi myös se, että muistettaisiin lähettää lämpimiä ja hyviä ajatuksia myös niille, joille joulu ei ole iloinen ja onnellinen perhejuhla, vaan kaiken surun ja yksinäisyyden huipentuma. Kyllä mä tiedän, että niitäkin ihmisiä on. Liian paljon. Kunpa se ei olisi niin. 

Rakkaudellista päivää kaikille.

 

"Niinpä Taivaallinen juoni toteutui aina, kaikista mahdollisista viivytyksistä, keskeytyksistä tai virheistä huolimatta. Se ei koskaan erehtynyt, vaikka maailman olennot saattoivat niin tehdäkin. Se vain vaihtoi toimintatapaa, jos tarve vaati, mutta suunnitelman päämäärä piti joka hetki huolta siitä, että suunta pysyi oikeana. 

    Kohti rakkautta, kohti Suurta Valoa. Vain siihen kaikki olennot maailmassa ja maailmankaikkeudessa pyrkivät. Se oli Taivaallista juonta - jos totta puhutaan, ihan kaikki oli sitä. Ajatus sai katsomaan heitä vielä kerran, hymyilemään hellästi ja kuiskaamaan sen hiljaisuuteen. Kyllä. Ihan kaikki oli Taivaallista juonta. Kotiinpaluuta, hiljaista heräämistä totuuteen. 

    Vihdoinkin hän oli valmis jatkamaan matkaansa."

(Wernerilandia - ympyrässä on vastaus kaikkeen, Valmiixi 2016, s. 232-233)